Yleltä kursseja, materiaalia ja kilpailuja kirjoittajille
Ylen viime syksynä lanseeraama Kohtaus-palvelu tarjoaa monenlaista materiaalia kirjoittajille ja tv-ohjelmien tekemisestä kiinnostuneille. Tarjolla on blogeja, uutisia, materiaalia kirjoittajille sekä kilpailuja.
Blogit päivittyvät suhteellisen verkkaisesti, mutta esimerkiksi Star Wreck -ohjaaja Timo Vuorensolan räväkät mielipiteet ovat herättäneet mukavasti keskustelua.
Kovin moni järjestää kilpailuja lukijoiden houkuttelemiseksi, mutta Kohtauksen kilpailut tuntuvat ainakin ensivaikutelman perusteella aidosti järkeviltä. Kuunnelmakilpailussa nimittäin tuotettiin omia minikuunnelmia, joita lukijat (vai kuulijat?) sitten äänestivät.
Seuraava iso projekti Kohtauksessa on Käsikirjoitus.Nyt-kurssi, jolle voi hakea 15.2.2010 asti. Kurssilla nimekkäät dramaturgit ja ohjaajat kommentoivat kurssille valittujen opiskelijoiden tuottamia lyhytelokuvakäsikirjoituksia.
Yle ei lupaa osallistujille mainetta ja kunniaa automaattisesti, mutta olettaisin, että tällaisten kilpailujen ja kurssien tarkoitus on myös etsiä lupaavia tekstejä ja tekijöitä. Ehkäpä sinunkin käsikirjoituksesi on pian Ylen tuotannossa!
Mistä onnellisuus syntyy?
Kuva: clspeace (Flickr)
Tämän blogin lisäksi ylläpidän kahta muutakin blogia: Gradutakuu käsittelee gradun kirjoittamista, vaikka tietysti välillä sivutaan muitakin teemoja. Omalle yrityksellemme perustimme blogin jonkin aikaa sitten. Siihen toivottavasti kirjoittavat jatkossa muutkin.
Eri blogit on tietysti suunnattu hieman erilaisille lukijoille, mutta aina välillä kirjoitan johonkin blogiin teemasta, joka voisi olla laajemminkin kiinnostava. Tällä viikolla kirjoitin yrityksemme blogiin artikkelin siitä, minkälaisista tekijöistä onnellisuus syntyy.
Kirjoittaminen voi varmasti olla mahdollista silloinkin, kun ei ole onnellinen. Ehkäpä toisia kirjoittamisesta kiinnostuneita kiinnostaa kuitenkin myös onnellisuus. Jos näin on, luepa tämä artikkeli!
Žižek, psykoanalyysi, maailmankaikkeus ja kirjoittaminen
Kuva: sashafatcat (Flickr)
Eilen YLE Teemalta tuli loistava dokumentti slovenialaissyntyisestä, Suomessakin vastikään vierailleesta filosofi Slavoj Žižekistä. Mies on samanaikaisesti hupputerävä ja pähkähullu, enkä yksinkertaisesti voi olla fanittamatta häntä.
Žižek puhui dokumentissa, ilmeisesti tapansa mukaan, melkein kaikesta mahdollisesta: maailmankaikkeudesta, filosofiasta, psykoanalyysistä, vasemmistolaisuudesta, amerikkalaisuudesta, elokuvista ja paskasta. Dokumentti on uskomatonta ilotulitusta, ja onneksi se onkin Yle Areenalla katsottavana vielä kahden viikon ajan.
Žižek puhui muun muassa siitä, kuinka näennäiseen suvaitsevaisuuteen voi sisältyä entistä vahvempia kieltoja ja käskyjä. Perinteinen, autoritäärinen isä sanoo lapselleen: “Me lähdemme nyt käymään Mummin luona, ja sinä tulet mukaan, pidit siitä tai et.” Lasta voi ottaa päähän, mutta hän tulee mukaan eikä mitään kovin vakavaa tapahdu.
Postmoderni, suvaitsevainen isä sen sijaan sanoo: “Tiedäthän, että Mummi rakastaa sinua, mutta sinun täytyy vierailla hänen luonaan vain jos haluat.” Tällöin lapsi ymmärtää, että käsky on todellisuudessa vielä vahvempi: sinun on tultava Mummin luo ja lisäksi pidettävä siitä. Näennäinen vapaus voi siis sisältää paljon ankaramman käskyn.
Hieman samaa näkökulmaa käsittelee tämä sitaatti ohjelmasta:
Perinteinen käsitys psykoanalyysistä on, että koska ihminen sisäisten estojen takia sisäistää isälliset tai muut sosiaaliset kiellot, hän ei vapauta itseään nauttimaan. Mielihyvä ei ole saavutettavissa. Se on saavutettavissa vain patologisena syyllisyyden tunteena yms. Psykoanalyysi sallii hänen ylittää nämä sisäistetyt estot niin että nautinto on mahdollinen.
Nykypäivän ongelma on, että vallitsevan ideologian käsky on nauttia eri tavoilla. Oli se sitten seksiä, syömistä, tavarasta tai henkisyydestä nauttimista, itsensä toteuttamista… Minusta ongelma ei ole, miten päästä eroon estoista ja nauttia spontaanisti. Ongelma on, miten päästä eroon tästä nauttimisen velvoitteesta.
Kirjoittaminen katoaa
Slavoj Žižek on paitsi filosofi ja psykoanalyytikko, myös kirjailija. Hän on kirjoittanut tolkuttoman määrän kirjoja, peräti yli 50 kappaletta. Kirjoilla on kiehtovia nimiä, kuten “Everything You Always Wanted to Know About Lacan… But Were Afraid to Ask Hitchcock” sekä “Enjoy Your Symptom!”
Ilmeisesti kirjoittaminen ei kuitenkaan ole hänelle helppoa, sillä hän on kehittänyt itselleen metodin, josta kirjoittaminen on poistettu kokonaan:
Minulle on psykologisesti mahdotonta istua alas, joten minun pitää puijata itseäni. Käytän strategiaa, joka toimii ainakin minulla. Kirjaan muistiin ideoita, mutta yleensä aika huolella. Muotoilen ajatuksen jo valmiiksi lauseiksi. Selitän itselleni, etten vielä kirjoita kirjaa, kirjaan vain ideoita.
Sitten totean jossain vaiheessa, että kaikki on jo koossa. Nyt se tarvitsee vain toimittaa. Jaan prosessin kahtia. Kirjaan ideoita ja editoin. Kirjoittaminen katoaa.
Mistä näitä tekstitaitopisteitä oikein tulee?
Kuva: moriza (Flickr)
Tämän äidinkielen tekstitaidon koetta käsittelevän kirjoituksen on kirjoittanut Lari Kotilainen.
Ylioppilaskokeen äidinkielen ja kirjallisuuden koe uudistui vuonna 2007, kun perinteisen äidinkielen ”aineen” eli esseen rinnalle ilmestyi tekstitaidon koe. Siinä missä essee on tuttu nykylukiolaisten mummoille ja vaareillekin, tekstitaidon koe taitaa olla vielä hieman epämääräinen kaikille asianosaisille. Kokelaan ei ole siis helppoa tietää, mitä häneltä odotetaan ja miten kannattaisi kokeessa vastata.
Mutta ei hätää, apu on tässä. Seuraavassa listassa on kaikille kokelaille kuusi vinkkiä, yksi jokaista tekstitaitotehtävästä saatavaa pistettä kohden.
1. Jaa aikasi oikein
Tekstitaitokokeen tavoitteena on testata kykyä ymmärtää ja soveltaa luettua. Älä siis pelkästään sovella, vaan muista myös ymmärtää. Jokaisen tehtävän kohdalla on syytä käyttää ensin reilusti aikaa tehtävän aineistoon tutustumiseen, sillä suoraan kirjoittamaan hyppäävältä jää helposti yhtä ja toista huomaamatta. Tekstitaidon kokeessa ei yllä kovin hyviin pisteisiin pelkillä hienoilla metaforilla, tarvitaan myös ajatuksia niiden takana! (Sama pätee muuten esseeseenkin, mutta se onkin toinen asia se.)
2. Löydä oleellinen
Kun tehtäviä pisteytetään, aivan ensin tarkastetaan, löytyykö vastauksesta kaikkein ilmeisimmät asiat. Niitä on yleensä karkeasti noin kolme. Jos siis analysoit mainosta, jonka pinta-alasta puolet peittää kuva, niin kuvasta on syytä sanoa jotain. Jos taas analysoit vaikkapa runon rakennetta, mahdolliset loppusoinnut tai niiden puute on syytä mainita. Muuten olet unohtanut yhden noin kolmesta pääasiasta ja voit olla varma, että opettajasi ja sensori huomaavat sen.
3. Oma ajattelu sallittu
Kun olet löytänyt kaikkein ilmeisimmät asiat, voit keskittyä briljeeraamaan. Katso naapuripulpetissa äheltävää Keijoa. Hänkin huomasi ehkä mainoksen kuvan, mutta huomasiko hän kirjoittajan ovelan puhuttelun ja avainsanojen toiston? Ei vai? No tästä ropisee lisäpisteitä. Villejäkin ajatuksia saa olla, mutta ne pitää AINA muistaa perustella kunnolla tehtävän aineiston avulla.
4. Suunnittele kokonaisuus
Ajattelu hoidettu, aika kaataa tulokset paperille? Kärsivällisyyttä! Pienellä rakenteen suunnittelulla saa ihmeitä aikaan. Ensin johdatus, sitten havainnot, loppuun lyhyt yhteenveto. Havaintojen esittely on tietenkin tärkein osa, joten siihen kannattaa panostaa. Etene vaikka ilmeisistä havainnoista satunnaisempiin. Muista myös ryhmitellä havaintojasi. Jos huomaat jonkin kaikkia havaintoja yhdistävän seikan – joka on vielä tehtävänannon kannalta oleellinen –, voit rakentaa havaintojen esittelyn sen ympärille.
5. Kirjoita
Sanotaan, että tekstitaidon vastauksessa kielen merkitys on pienempi kuin esseessä. Näin onkin, ja siksi olen kehottanut käyttämään kunnolla aikaa aineistotekstien analysoimiseen. Edelleen kyseessä on kuitenkin äidinkielen koe. Kun analyysi on tehty, kirjoitetaan sujuvaa ja ennen kaikkea ymmärrettävää kirjakieltä. Jos lukija ei ymmärrä lauseitasi, hän tuskin ymmärtää hienoja ajatuksiasikaan. Jos tunnet halua kirjoittaa hämärästi, jotta sensori ei huomaa puutteita havainnoissasi, palaa kohtaan 2. Heti. Hop hop.
Kannattaa myös muistaa, että kohdallesi sattuva sensori saattaa olla noin 150-vuotias. Hänen mielestään meinata, tykittää ja pomo luultavasti ovat vielä puhekieltä, vaikka ne mielestäsi olisivatkin aivan käypää kirjakieltä. Varman päälle pelaava välttää niitä ja vastaavia vastauksessaan.
6. Tarkasta
Jaska lähti jo, Liisakin laittaa jo kyniään penaaliin, Kimmo otti tupakat esille, enköhän minäkin ole sitten valmis… Ei vielä, vielä pitää tehdä tarkistusluku. Turhat virheet vähentyvät ainakin puoleen, jos viitsii lukea oman tekstinsä lopuksi ajatuksella. Jos ne viimevuotiset kokelaat, jotka puhuessaan Ibsenin näytelmästä Villisorsa kirjoittelivat välillä villihanhesta ja välillä villivarsasta, olisivat lukeneet lopuksi tekstinsä, tämäkin sensori olisi jäänyt muutamista nauruista paitsi. Sama pätee (toivottavasti) siihen sankariin, joka kertoi Astrid Lindgrenin kirjoittaneen Muumi-kirjat. Pieni ajattelutauko vielä loppuun siis. Se ei ole varmasti liikaa pyydetty, kun ajattelee, että 12 vuoden koulutusputki on lopuillaan.
- – - – -
Siinä siis kuusi vaatimatonta vinkkiä. En voi luvata, että niitä seuraamalla saa täydet kuusi pistettä, mutta takuulla enemmän kuin ne sivuuttamalla.
Lopuksi toivotan vielä ajattelemisen ja kirjoittamisen iloa kaikille kokelaille!
Lari Kotilainen
Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden sensorina arvioinut tähän mennessä noin 2000 tekstitaidon vastausta ja antanut niistä luultavasti noin 6000 pistettä. Larin ajatuksiin voit tutustua myös hänen Suomensuojelija-blogissaan.
Mistä ideat tulevat?
Kuva: gthomasbower (Flickr)
Lopetin viime vuoden bloggaamalla Seth Godinin ajatuksista luovuuteen ja tuotteliaisuuteen liittyen. Siksi onkin varsin sopivaa aloittaa tämä vuosi palaamalla samaan teemaan toisen kirjailijan, Neil Gaimanin ajatuksin.
Törmäsin vastikään Neil Gaimanin jo kymmenen vuotta sitten kirjoittamaan esseeseen. Suosittelen sen lukemista. Hyvät tekstit eivät nimittäin vanhene, ainakaan jos ne käsittelevät ikuisia teemoja.
Neil Gaiman toteaa, että kaikissa ammateissa on huonot puolensa. Lääkärille kaikki alkavat kertoa vaivoistaan, ja juristilta pyydetään ilmaisia lainopillisia neuvoja. Kirjailijan ammatin huono puoli on se, että kaikki aina kysyvät: “Mistä sinä saat kaikki ideasi?”
Gaiman on opetellut joukon sarkastisia vastauksia, kuten esimerkiksi “Eräästä vanhasta kirjasta kellarissani” tai “Ystävältäni Pete Atkinsiltä (joka puolestaan kertoo saavansa ideansa Gaimanilta).”
Gaiman toistaa samaa näkemystä kuin Seth Godin: Ideat eivät ole erityisen tärkeitä. Kaikilla on ideoita. Vaikeampaa on ideoiden toteuttaminen.
Tähän asti Gaimanin essee tuntuu oikein hyvältä. Kesken kaiken se muuttuu kuitenkin loistavaksi. Gaiman nimittäin kertoo, kuinka hänet pyydettiin puhumaan kirjailijan työstä hänen tuolloin seitsenvuotiaan tyttärensä luokalle. Oppilaat olivat nimittäin innoissaan tarinoista ja kirjojen tekemisestä ja halusivat kuulla niistä lisää.
Kun Gaiman oli puhunut ja kertonut tarinoita, oppilaat saivat esittää kysymyksiä. Silloin yksi oppilas esitti juuri tuon kysymyksen: “Mistä sinä saat ideasi?”
Gaiman ymmärsi, että seitsenvuotiaat eivät ole ansainneet hänen sarkasmiaan. He ansaitsevat kunnon vastauksen. Ja tuo vastaus on erittäin hyvä. Lue se täältä.
Kommentoi