Nuoret osaavat kirjoittaa
Kuva: jesse.millan (Flickr)
Varsin yleinen käsitys on, että nuoriso rappeuttaa moraalin lisäksi kielen ja että jokainen sukupolvi on aina edeltävää huonompi kirjoittamaan. Wired-lehden syyskuun numerossa uutisoitiin kiinnostavasta tutkimushankkeesta, jonka tulokset osoittivat kuitenkin aivan muuta.
Professori Andrea Lunsfordin johtama tutkimusryhmä otti tehtäväkseen tutkia nuorten kirjoittamista hyvin perusteellisesti. He tutustuivat Stanfordin yliopiston opiskelijoiden kirjoittamiseen sen kaikissa muodoissa. Tutkimusryhmä analysoi opiskelijoiden kirjoittamia opiskelutekstejä mutta myös kaikkea muuta, mitä he elämässään kirjoittivat: tekstiviestejä, sähköposteja, chat-keskusteluja ja niin edelleen. Yhteensä tutkittiin peräti 14 672 tekstiä.
Tutkimuksen tulos oli selkeä: nuoret ovat aiempia sukupolvia selvästi parempia kirjoittajia. Edellisten sukupolvien kirjoittaminen ja kirjoittamisen opiskelu on ollut puhtaasti luokkahuoneessa tapahtuvaa toimintaa. Tekstejä on tuotettu, koska opettaja niin käskee, ja niitä on tuotettu yksinomaan opettajalle. Koulun ja opintojen jälkeen useimmat eivät ole kirjoittaneet lainkaan, ellei kirjoittaminen ole yksiselitteisesti kuulunut työnkuvaan, kuten vaikkapa juristeilla tai toimittajilla.
Tämän päivän nuorten suhde kirjoittamiseen on hyvin toisenlainen. Suurin osa heistä on tottunut viestimään kirjoittamalla hyvin monenlaisilla foorumeilla. Nuorille on koko ajan hyvin selvää, kenelle he kirjoittavat ja miksi he kirjoittavat. Nämä ovat hyvän kirjoittamisen kaksi keskeisintä elementtiä.
Tutkimusryhmä ei löytänyt todisteita myöskään siitä, että sähköinen viestintä rappeuttaisi nuorten kirjoittamista muissa tekstilajeissa. Nuoret ymmärsivät erittäin hyvin, miksi opiskelutekstejä tuotetaan ja minkälaiset odotukset niille asetetaan.
Sen sijaan niistä pelkkää opettajaa varten kirjoitetuista teksteistä edes nykyajan opiskelijat eivät olleet kovin innoissaan…
Olen samaa mieltä tästä, että kirjoittamisen laatu ei absoluuttisesti ole ainakaan huonontunut, koska tietyllä osalla ihmisistä on aina kiinnostusta siihen ja toisaalta myös lahjoja kirjoittamiseen ja täten myös halua kehittyä siinä.
Yleisön keskuudessa syntynyt mielipide havaitun kirjoittamisen laadun huonontumisesta taas johtuu omasta mielestäni siitä, että nykyään jokaisen on niin uskomattoman helppoa tuoda kirjallista antiaan esille tapahtui se sitten tahallisesti tai tahattomasti. Teknologia mahdollistaa ja jopa edellyttää tätä.
Toisaalta syyksi voi yhtä hyvin kelvata myös se, että kirjoittamisen kohderyhmän ulkopuolinen henkilö voi kokea “laadun” kovasti toisena, kuin henkilö, jolle kirjoitus esimerkiksi foorumilla on suunnattu (kuten asiaan kevyesti viittaat).
Siitäkään faktasta ei pääse eroon, että totaalisen lahjattomiakin kirjoittajia on, perusteista lähtien. Juuri teknologian kehityksestä johtuen myös nämä onnettoman surkeat kirjoitukset ovat helpommin nähtävissä. Aiemmin vähäisemmillä taidoilla varustetut henkilöt suuremmalla todennäköisyydellä eivät tuoneet, eivätkä edes voineet tuoda lahjattomuuttaan esille. Nettikirjoittelun yksi selkeä ominaisuus on myös se, että se on huomattavasti spontaanimpaa ja täten vähemmän huolellista; tämä kommentti kelpaa esimerkiksi.
Kunhan nyt heitin idean ilmoille…
On muuten hienoa, että päätit laittaa pystyyn nimenomaan tämän blogin Gradutakuun lisäksi. Tällaista on kaipailtukin. Välillä tulee haettua ideoita ja virikkeitä omaan kirjoittamiseen. Gradutakuu on kyllä oikealla asialla, mutta kuten ounastelitkin, on myös yleisemmällä tasolla kirjoittamista käsittelevä blogi tarpeen. Jatkakaa!
Moi Saituri, ja kiitos kommentista!
Osut kyllä oikeaan siinä, että nykyisin paljon suurempi osa ihmisistä kirjoittaa työssään tai harrastuksekseen kuin ennen. Ennen tekstejä tuottivat vain ammattilaiset tai johtavassa asemassa olevat, ja heillä taas oli usein sihteerit tai konekirjoittajat. Nykyisin hyvin monien on suorastaan pakko kirjoittaa esimerkiksi sähköposteja. Tämä muutos on itse asiassa tosi iso.
Toisaalta on kyllä ihmisiä, jotka seuraavat eri ikäryhmien kirjoittamista vuodesta toiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi äidinkielen opettajat tai yliopiilastutkintolautakunnan sensorit (tunnen molempia). Heillä saattaa olla aika hyvä tuntuma siihen, miten kirjoittaminen muuttuu, eikä muutos tietysti kaikkia miellytä.
On kuitenkin aika vaikea määritellä sitä, milloin kirjoittaminen ei ole hyvää tai milloin se muuttuu huonompaan suuntaan. Usein kyse on pikemminkin arvoasetelmien muutoksesta. Osa muutoksesta on usein myös kielen luonnollista muutosta.
Onhan se hyvä kirjoittamisen taito kuitenkin aikamoinen työkalu. Esimerkiksi sun blogia on mukava seurata, koska kirjoitat hyvin ja omalla tyylillä.
Kiva kuulla, että blogin idea miellyttää! Ehkäpä niitä lukijoita löytyy.
Hei. Kiinnostava uutinen minunkin mielestäni. Vastaavaa tutkimusta ei taida olla Suomesta. Meillähän on pitkään puhuttu kirjoittamisen taidon heikkenemisestä nimenomaan ylioppilaskirjoitusten pohjalta (esim. Kielikello 2/2002), mutta sehän on vain yksi tekstilaji.
Luin Mikael Parkvallin mainiosta kirjasta Lagom finns bara i Sverige (Schibsted 2009, lainaus ulkomuistista…), että Ruotsissa käydään tätä samaa “nuoriso kirjoittaa yhä huonompaa ruotsia”-keskustelua. Hän oli kaivanut esiin lähteen, jonka mukaan 40-luvulla puolet varusmiehistä kirjoitti väärin muun muassa sanan cykel. Eli se siitä heikkenemisestä. Eivät kaikki ole koskaan osanneet kovin hyvin kirjoittaa.
Moi! En ole tuota artikkelia tainnut lukea, mutta juu, aiheesta keskustellaan.
Silloin, kun puhutaan kirjoittamisen taidon heikkenemisestä, taidolla tarkoitetaan kuitenkin usein aika yksipuolisesti tiettyjä asioita: ainakin oikeinkirjoitusta ja oikeakielisyyttä sekä mahdollisesti joitain muita ominaisuuksia.
Tuon Wired-lehden artikkelin ehkä suurin ansio mun mielestä oli, että siinä korostettiin kirjoittamisen taidossa kirjoittamisen tarkoitusta ja yleisön huomioimista. Tietysti pitäähän ylioppilaskokeessakin huomioida se yleisö, joka onkin sitten aivan omanlaisensa…
Juu. Oikeinkirjoitus on onneksi vain yksi osa ylioppilaskokeiden äikän esseen arvostelukriteereistä. Sellaiset asiat kuin tekstin rakentaminen, sujuvuus, järkevyys ja argumentoinnin uskottavuus ovat aika ytimessä. Ja hei, muistaakseni 60 pisteen (eli parhaat pisteet) kriteereissä oli myös jotain sensorin “herkistymisestä”. Eli kyllä siellä se lukijakin luuraa. Kannattaakohan kokelaiden siis pyrkiä itkettämään mielikuviensa sensoria? Ei se mielikuva varmaan kovin kauas totuudesta mene.
Toi sensorin herkistyminen hyvän tekstin kriteerinä kyllä vetoaa minuun!
Onko nuo kriteerit myös kokelaiden tiedossa? Paatosta peliin!
Kyllä ne kriteerit ylioppilastutkinto.fi-sivulta löytyy. Kai niitä äidinkielen tunneillakin vilkuillaan. Ainakin kannattaisi.
Tarkistin myös sanamuodon huippuaineen kriteereistä. Herkistyminen ei sentään ollut käytetty sana. Siellä puhutaan elämyksestä ja mahdollisesta koskettavuudesta. Yhtä aikaa pitäisi kuitenkin välttää kliseitä. Ei ole helppoa.