Kirjoittaminen on hengittämistä

12 vastausta to “Kirjoittaminen on hengittämistä”

Kommentit

Read below or add a comment...

  1. Saituri says:

    Näkökulmani tulee nyt puhtaasti bloggarin mielipiteenä, koska muulta tasolta sitä on vaikea hahmottaa.

    Ainakaan itselleni kirjoittaminen ei välttämättä ole kovin dramaattisesti “henkistä hengittämistä”, mutta on se tärkeä väline ideoiden ja uuden tiedon prosessoinnin välineenä.

    Ajatukset vähän kuin pakolla keskittyvät tietyn asian ympärille ja ymmärrys nousee uudelle tasolle. Aihe on pakko jäsentää järkeväksi kokonaisuudeksi kun sen kirjoituksena ulos suoltaa. Ymmärrän input ja output ajattelun siis tämän ajatusmallin mukaisena asiana (en ole lukenut mainitsemaasi artikkelia). Pelkkä pänttääminen ja lukeminen ei riitä, vaan aineisto on pystyttävä jäsentämään itselleen ymmärrettävään muotoon. Itselleni kirjoittaminen toimii välineenä tähän tarkoitukseen.

    Monesti esimerkiksi tenttiin lukiessa (silloin kun vielä koulussa olin) huomasin, että pelottavan moni asia jäi todella ymmärtämättä ja sisäistämättä. Kysymykset ja ajatukset jäivät ikäänkuin sisään mylläämään ja ne tuli prosessoitua vasta aivan liian myöhään tenttiliuskaan aikapaineen alla. Henkinen ähky on siis hyvin todellinen ilmiö, mutta harva sitä tunnistaa.

    Nyt blogin pitäjänä tutkimani aihealueet tulevat aivan uudella tasolla tutuksi, kun pelkän lukemisen ja tutkimisen lisäksi vielä kirjoitan niistä.

  2. Kimmo says:

    Mä pidin tuosta Sakarin vertauksesta siksi, että se oli niin kouriintuntuva ja dramaattinenkin. Hengittäminen on fyysinen toiminto ja lisäksi se on täysin välttämätöntä elämän kannalta.

    Kuulin lauantaina Teemu Mäen puhuvan kirjoittamisesta. Hän erotti toisistaan kirjoittamisen, joka on viestintää, valmiin ajatuksen välittämistä, sekä kirjoittamisen, joka on oman pään selvittämistä.

    Edellisen ääriesimerkeiksi hän katsoi mainostamisen ja propagandan. Jälkimmäinen on hänen mielestään kiinnostavampaa, koska siinä vastaus ei ole valmiina kirjoittamista aloittaessa ja koska kirjoittajan kamppailu näkyy tekstissä. Tällaisesta kirjoittamisesta taidat sinäkin puhua.

  3. Saituri says:

    Kyllä, ymmärsit oikein. Puhuin nimenomaan pohdiskelevasta kirjoittamisesta, jonka itsensä tarkoitus selventää ajatuksia. Tämä on siis se kirjoittamisen laji, jota itse runsain mitoin harrastan.

    Välttämättä ei aina oikeaan lopputulokseen tule päädyttyä, mutta tärkeintä onkin, että puheyhteys muihin aukeaa ja sitä kautta saa faktat kohdalleen.

  4. Mari says:

    Hyvä vertaus! Opettajana näen asian niin, että inputin ja outputin (vaikka suullisenkin) tulee olla tasapainossa. Liian usein tulee eteen se tilanne, että sanottava alkaa loppua kun ei lueta tarpeeksi…

  5. Kimmo says:

    Tarkoitatko Mari, että inputin ja outputin tasapaino on välttämätön opettajalle vai oppilaille? Todennäköisesti molemmille…

  6. Päivi says:

    Kirjoitaminen, muodossa tai toisessa, tekee näkyväksi. Ei niin , että olisi olemassa vain jos kirjoittaa, mikä on kai ehdollista/narsistista, vaan niin, että tajuaa asiat paremmin kun on laittanut ne sanoiksi.

    ainakin itse saatan jaaritella ja asian oihvi tulee keskellä, lopussa, missä sattuu. Mutta kun kirjoittaa, näkee heti missä se on?

  7. Kimmo says:

    Jos hengittää kunnolla, oikein syvään ja nautinnollisesti, tulee myös näkyväksi. 🙂

  8. Anne Mari says:

    Inputin ja outputin käsitteet tuntuivat aluksi aika mekaanisilta, mutta hetken mietittyäni huomasin, että ne kuvaavat sittenkin osuvasti esimerkiksi lehtijutun tekoa. Tarkasti rajattu pienehkö teksti; input on materiaalin hankinta, output siitä tehty teksti.

    Hengittäminen sen sijaan tuntui heti luontevalta. Assosioin sitä eteenpäin joogan kautta. Joogassa sisään- ja uloshengityksellä on aivan erityinen merkityksensä – ja ehkä kaikkein tärkeintä on pieni tauko niiden välillä. Mietin, että kirjoittamisessakin tauko lukemisen ja kirjoittamisen välissä on paikallaan. Se antaa tilaa ymmärtämiselle, jota kirjoittaminen sitten kirkastaa. Ehkä se kirkastaa myös sitä, mitä jättää kirjoittamatta.

  9. Kimmo says:

    Hauska nähdä, kuinka eri vertaukset miellyttävät eri ihmisiä. Kirjoittamisen ja hengittämisen yhdistäminen tuntui Saiturista vieraalta, mutta Anne Maria se taas miellytti. Input ja output ovat kaikessa mekaanisuudessaan varmasti jollekin toiselle hyvin konkreettisia käsitteitä.

  10. Sanna says:

    Minäkin olen mielessäni usein rinnastanut kirjoittamisen hengittämiseen. Tarkoittaen sillä asian välttämättömyyttä, jokapäiväisyyttä ja jatkuvuutta. Toisin sanoen elämänmuotoa; elämää kirjoittaen. Kirjoittavaa elämänmuotoa ei tietenkään voi olla ilman lukemista.

    Minulla on tähän liittyvä blogiteksti, jossa mietitään kirjoittamista identiteettinä, eli vähän siltä kannalta, kuka “saa” olla kirjoittaja. Päädyn siinä antamaan ainakin itselleni luvan kutsua itseäni Kirjoittajaksi, koskapa Elän Kirjoittaen…

    http://tyonohjaaja.blogspot.com/search/label/kirjoittaminen

  11. Kimmo says:

    Hyvä juttu. Mäpä kommentoin sitten sinne…

  12. Mummovainaa says:

    Jos kirjoittaminen on uloshengitystä ja lukeminen sisäänhengitystä, mitä on hengityksen pidättäminen?

Kommentoi

css.php