“Kiinnitän huomiota yhteen erikoiseen juttuun Camus´n Sivullisessa, jota käsittääkseni ei ole aiemmin ainakaan lukemani perusteella tarkasteltu:
Koska lähtökohta on, että Mersaultille kaikki on “samantekevää” niin hänhän lähtee rannalle, vaikka hän voisi kieltäytyä siitä. Tähän toimintaan osallistuessaan hän joutuu erikoiseen tilanteeseen, jossa Arabi on rannalla veitsen kanssa; Mersaultia ei edes uhata varsinaisesti, mutta hän ampuu silti Arabin. Tässä mennään siis yli terveen itsepuolustuksen – pelkästä uhkauksesta. (Voidaan kysyä, että miksi Mersault ampui, jos todistajia ei ollut – heitä ei mainita? Tai Mersault ampui, koska heitä ei ollut? Mutta jos todistajia ei ollut, miksi Mersault pidätettiin?li tarina ei ole ihan johdonmukainen tässä.) No. Mersault sitten pidätetään, ja sellissä muut arabivangit auttavat Mersaultia sijaamaan vuoteensa sen sijaan, että kostaisivat Mersaultille toisen Arabin murhan. Erikoinen tilanne; Jos tarkastellaan asiaa Algerialaisten ja Arabien kannalta, niin normaalisti Arabit tuskin olisivat olleet näin välinpitämättömiä Algerialaista Mersaultia kohtaan – tai sitten he vain ovat hyväsydämisiä! Joka tapauksessa ikäänkuin rivien välistä paistaa jälleen hieman pakotettu absurdin kuvaaminen TAVALLA, JOKA JÄTTÄÄ MAINITSEMATTA JA HUOMIOONOTTAMATTA REALISTISET TOIMINTAMALLIT. Todellisuudessa nimittäin olisi ollut todennäköisintä, että muut arabivangit olisivat alkaneet kiistellä Mersaultin kohtalosta, pitäisikö kostaa vai ei tms. (Korostin äskeisen vain siksi, että Camus´n mielestäni selkeä, mutta peitelty absurdin korostuminen tulisi ilmi? Tästä syystä väitän, että Camus tavallaan muokkasi olemassaolon kuvaa suuntaan, joka tuki hänen käsitystään siitä. On kuitenkin ihan selvää, että Camus on lajissaan lähes lyömätön, mutta hänen filosofiansa kaipaa ainakin omasta mielestäni tarkennuksia ja uudelleensuuntausta.)