Tutkimussuunnitelma on hyvin tärkeä tekstilaji väitöskirjan tekijälle. Rahoituksen saaminen ja siten koko väitöskirjan toteutuminen ovat usein kiinni hyvästä tutkimussuunnitelmasta.

Olen aiemmassa artikkelissani pohtinut hieman tutkimussuunnitelman erilaisia tehtäviä sekä sitä, miten väitöskirjaa ylipäätään kannattaa suunnitella. Tässä artikkelissa annan muutamia vinkkejä, joiden avulla tutkimussuunnitelmastasi tulee parempi.

En väitä olevani mikään suuri auktoriteetti tutkimussuunnitelmien ja apurahahakemusten suhteen. Oikeastaan pohdin tätä asiaa siksi, että haluaisin itsekin kehittyä suunnitelmien ja hakemusten laatijana. Olen kuitenkin osallistunut pariin hyvään koulutukseen aiheesta. Lisäksi olen lukenut muutaman vuoden aikana pitämilläni tieteellisen kirjoittamisen kursseilla kymmeniä väitöskirjojen ja satoja gradujen tutkimussuunnitelmia aika monelta eri alalta. Tässä esittämäni mielipiteet perustuvat näihin havaintoihin.

Muutama yleinen ohje

Tutkimussuunnitelmien ja apurahahakemusten tekemiseen annetut ohjeet vaihtelevat suuresti esimerkiksi säätiöiden ja tutkijakoulujen välillä. Lue ohjeet siis huolella ja räätälöi jokainen tutkimussuunnitelmasi ohjeiden mukaiseksi. Liitä ehdottomasti mukaan kaikki pyydetyt liitteet.

On selvää, että jos et noudata ohjeita, on turha haaveilla rahoituksesta. Tutkimussuunnitelmasta tulee myös hyvin erilainen, jos sen pituus on yksi, viisi tai kymmenen sivua. Käytää aikaa siihen, että pohdit, mikä kulloinkin on keskeistä.

Jos hakemukseen pyydetään tiivistelmää tutkimussuunnitelmasta, sen laatiminen kannattaa ottaa vakavasti. Voi olla, että tutkimussuunnitelmaasi ei edes lueta, ellei tiivistelmä tee vaikutusta.

Kiinnitä huomiota myös siihen, millaisella tyylillä kirjoitat. Väitöskirjaprosessin alussa saatat tuntea itsesi hyvin epävarmaksi sen suhteen, mitä sinun on tarkoitus tutkimuksessasi tehdä tai miten kauan siinä menee. Tuolle epävarmuudelle ei kuitenkaan ole sijaa suunnitelmassa. Esitä siinä asiat dynaamisesti ja varmasti, aivan kuin tietäisit, mitä olet tekemässä!

Myös tekstin viimeistelyyn ja ulkoasuun kannattaa kiinnittää huomiota. Mikäli äidinkielen knopit ja selkeä tyyli eivät kuulu vahvuuksiisi, kannattaa pyytää palautetta joltain sellaiselta, joka voi auttaa sinua parantamaan tekstisi luettavuutta. Palautteen hakeminen ylipäätään kannattaa aina, kirjoititpa sitten mitä tahansa.

Jos tällaiset yleiset hakemusten tekoon liittyvät kysymykset kiinnostavat sinua enemmän, suosittelen, että tutustut esimerkiksi oman tiedekuntani rahoitusta käsitteleviin sivuihin ja siellä oleviin linkkeihin. Erityisen hyödyllinen on Mari Pulkkisen esitys, johon suora linkki on tässä.

Seuraavaksi kuitenkin vielä muutama erityinen vinkki, joiden avulla saat tutkimussuunnitelmastasi selkeästi paremman.

1) Ongelma ja toteutus heti alkuun
Havaintojeni mukaan seuraavan kaltaiset aloitukset ovat varsin tyypillisiä tutkimussuunnitelmissa:

“Vygotskyn kirjoituksissa ja erityisesti niihin perustuvissa oppimiskäsityksissä on usein korostettu…”

tai

“Viime vuosina yhteiskunnallisessa keskustelussa on tullut esille monenlaisia…”

Aloitetaan siis hyvin, hyvin kaukaa. Ongelma ei sinällään ole taustoittamisessa. Ongelma on siinä, että lukija saattaa sivun verran luettuaankin olla täysin tietämätön, mitä olisi tarkoitus tutkia ja miksi Vygotsky tai yhteiskunnallinen keskustelu ovat tässä yhteydessä relevantteja. Jos lukijan edessä on kymmeniä suunnitelmia, voi olla, että sinun suunnitelmasi siirtyy melko pian sivuun.

Suosittelen, että kerrot aivan suunnitelmasi alussa lyhyesti ja selkeästi, mitä aiot tutkimuksessasi tutkia ja miten tulet sen tekemään. Saattaa olla järkevää tehdä tämä aivan ensimmäisessä virkkeessä. Esimerkiksi jotenkin näin:

“Tutkin väitöskirjassani äidinkielen opettajien kielikäsityksiä tutkimushaastattelujen avulla.”

Tämän jälkeen voit halutessasi puhua Vygotskysta sekä yhteiskunnallisesta keskustelusta, ja lukijakin todennäköisemmin ymmärtää, miksi teet sen. Tutkimuksesi toteutusta ja metodeja voit sitten kuvata yksityiskohtaisemmin myöhemmin suunnitelmassasi.

2) Aukon osoittaminen (”Establishing the niche”)
Establishing the niche on englanninkielinen käsite, jonka voi kääntää esimerkiksi aukon osoittamiseksi. Olen oppinut käsitteen alun perin John Swalesiltä, joka tutki klassisessa tutkimuksessaan tieteellisten artikkelien rakennetta.

Swales havaitsi, että artikkeleissa toistui usein samankaltainen kuvio: kirjoittaja osoitti, kuinka tutkimuskentästä puuttuu juuri sellainen tutkimus, jota hänen artikkelinsa toteuttaa. Niche on käsite, jota käytetään esimerkiksi markkinoinnissa ja yritysmaailmassa. Osoittamalla tutkimuskentässä olevan aukon tutkija siis osoittaa, että markkinoilla on tarvetta hänen tutkimukselleen.

Aukon osoittamisella tehdään tavallaan kaksi asiaa samanaikaisesti: osoitat sen, että tunnet tutkimuskentän, sekä sen, että tutkimuksesi on tarpeellinen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta jos siihen pystyt, olet varsin hyvässä asemassa.

Swalesin aineistona oli julkaistuja tieteellisiä artikkeleita. Voi ajatella, että tutkimuksen hyväksyminen arvostettuun julkaisuun on jo sinällään osoitus tutkimuksen tarpeellisuudesta. Silti kirjoittajat osoittivat tämän seikan myös tekstissään. Sinun tutkimustasi ei ole vielä julkaistu tai edes rahoitettu. Aukon osoittaminen on siis hyvin tärkeää.

3) Kerro, mitä olet jo tehnyt
Tutkimussuunnitelma on nimensä mukaisesti suunnitelma, ja se suuntautuu paljolti eteenpäin. Silti on hyvin tärkeää kertoa suunnitelmassa kaikki, mitä olet jo tehnyt. Pyrit siis osoittamaan, että tutkimuksesi on itse asiassa jo aika pitkällä ja että sinä itse olet siihen hyvin sitoutunut rahoituspäätöksestä riippumatta.

Tämä ei tietysti ole välttämättä aivan helppoa, jos olet aivan alussa. Mieti ja ideoi kuitenkin avoimella mielellä. Oletko jo suorittanut jotain jatko-opintoja? Onko sinulla jo aineisto? Miten muuten voisit osoittaa, että olet jo edennyt suunnitelmassasi?

Omaan biografiseen tietoon viittaaminen ei välttämättä ole lukijasta aina kovin kiinnostavaa, eikä se aina ole toimiva tapa perustella sitä, miksi tutkimusta pitäisi tehdä. Taitavasti tehtynä omiin aiempiin kokemuksiisi viittaaminen voi kuitenkin toimia osoittamaan, että tutkimuksesi on sinulle läheinen. Teitkö gradusi samasta aiheesta tai samalla menetelmällä? Vai onko tutkimuskysymyksesi syntynyt kokemuksistasi opettajana?

Tutkimussuunnitelman tarkoitus on vakuuttaa lukija kahdesta asiasta: 1) tutkimus on tarpeellinen ja 2) sinä olet oikea henkilö sitä tekemään. Mieti, millä kaikilla tavoilla voisit tämän tehdä.

4) Pohdi tutkimuseettisiä kysymyksiä
Tutkimuseettiset kysymykset ovat jo vuosia olleet ajankohtainen teema tutkimuksen tekemiseen liittyvässä keskustelussa. Toisilla aloilla ja esimerkiksi Suomen Akatemialta rahoitusta haettaessa tutkimuseettiset kysymykset ovat yksi pakollisista suunnitelmaan sisällytettävistä teemoista. Sinun suunnitelmasi kohdalla kyse ei välttämättä ole pakosta, mutta suosittelen sitä vahvasti.

Se, mitä tutkimuseettisiin kysymyksiin oman tutkimuksesi kohdalla sisältyy, vaihtelee luonnollisesti alasta ja aiheesta riippuen. Myös suunnitelman pituus rajoittaa teeman käsittelyä. Tutkimuseettisistä periaatteista ja hyvästä tieteellisestä käytännöstä löytyy runsaasti tietoa vaikka googlaamalla, mutta suoraan sanottuna ohjeet liikkuvat usein varsin abstraktilla tasolla.

Oma väitöskirjatutkimukseni käsittelee graduseminaarien ja gradunohjaamistapaamisten vuorovaikutusta. Aineistokseni olen videoinut aitoja ohjaajien ja opiskelijoiden tapaamisia. Omassa tutkimussuunnitelmassani pohdin esimerkiksi tutkimukseen osallistuvien henkilöiden anonymiteetin säilyttämistä sekä sitä, miten itse videointi voisi häiritä ihmisten työskentelyä mahdollisimman vähän. Lisäksi hahmottelin mahdollisuutta siitä, että tutkimukseen osallistuminen voisi olla jopa osallistujien ohjaajuutta ja tutkijuutta tukeva prosessi.

Sain suunnitelmani tuosta osiosta useammaltakin henkilöltä hyvää palautetta, ja sitä kutsuttiin “professionaaliksi”. Uskoisin, että sinäkin haluat, että suunnitelmasi antaa professionaalin vaikutelman. Tutkimuseettisten periaatteiden noudattaminen tutkimuksessa on tietysti lähtökohta, mutta muista niiden sisällyttäminen myös suunnitelmaan.

Yksi malli tutkimuseettisten kysymysten käsittelystä löytyy myös täältä.

Lopuksi vielä kaksi asiaa, joita kannattaa välttää:

1) Harkitse viittauksia metodologisiin oppaisiin
Tutkimussuunnitelmassasi on todennäköisesti jakso tai luku, jossa esittelet tutkimuksesi metodologista toteutusta. Mieti tarkasti, mihin lähteisiin siinä jaksossa viittaat. Tutkimussuunnitelman on tarkoitus osoittaa, että olet todella perehtynyt alaasi.

Esimerkiksi Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran Tutki ja kirjoita, Alasuutarin Laadullinen tutkimus tai Hirsjärven ja Hurmeen Tutkimushaastattelu ovat hyviä kirjoja ja saattavat auttaa sinua merkittävästikin eteenpäin. Nämä kaikkien tuntemat kirjat eivät kuitenkaan osoita vielä mitään omasta perehtyneisyydestäsi. Siksi kannattaa miettiä, onko niihin tarpeen tai hyödyllistä viitata vai kannattaisiko pohtia muita vaihtoehtoja.

2) Älä kuvaile tutkimusmenetelmääsi näin: “Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen”
Ymmärrän, että jako kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen tutkimukseen on toisilla aloilla tärkeä. Se voi olla myös tärkeä oman tutkijaidentiteettisi näkökulmasta.

Ongelma on vain siinä, että tutkimusmenetelmän kuvaaminen tällä tavoin ei kerro siitä vielä juuri mitään. Tutki ja kirjoita -kirjassa on taulukko, jossa luetellaan kymmeniä erilaisia laadullisia tutkimusmenetelmiä, eikä siinä ole edes mainittu menetelmää, jota minä käytän.

Kuvaile metodiasi siis yksityiskohtaisemmin, niin, että lukijakin saa käsityksen siitä, mitä olet tekemässä. Ei sana kvalitatiivinen ole kielletty, mutta yksin se ei kerro tutkimuksestasi vielä mitään.

–

Tässä oli muutama omiin kokemuksiini perustuva vinkki. Kuulisin mielelläni myös sinun ajatuksistasi ja kokemuksistasi sekä hyviksi havaitsemistasi vinkeistä. Kerropa niistä kommenteissa!