Kuva: Jakob Montrasio (Flickr)

Ystäväni on toimittamassa asiantuntijoille ja tutkijoille suunnattua kirjoittamisen opasta, ja hän pyysi minua kirjoittamaan siihen artikkelin bloggaamisesta. Innostuin ajatuksesta niin paljon, että aloin heti suunnitella artikkelia.

Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta ensin tänne blogiini. Ehkäpä tällä tavoin opin esimerkiksi kommenttienne kautta asiasta myös itse lisää.

—

Yritän tässä kirjoituksessa siis hahmotella, miksi asiantuntijan tai sellaiseksi haluavan kannattaa pitää blogia. Toimin itse yliopistoympäristössä, mutta uskoisin havaintojeni pätevän yhtä lailla silloin, jos haluat vaikkapa henkilökohtaisen talouden, sosiaalisen median tai frisbeegolfin asiantuntijaksi.

Tiettyä, suhteellisen tarkasti rajattua teemaa käsittelevän asiantuntijablogin pitämisestä on käsittääkseni ainakin seuraavia hyötyjä:

1) Arjen ja ajattelun kronikoiminen
Blogit mielletään usein eräänlaisiksi nettipäiväkirjoiksi. Totta onkin, että päivittäisten tapahtuminen kirjaaminen on keskeinen osa monia erilaisia blogeja. Esimerkiksi monet suositut muotiblogit ovat suurelta osalta kirjoittajan arjen raportointia. Arjen ja omien ajatusten kronikoiminen voi kuitenkin olla myös keskeinen osa asiantuntijablogia.

Minulle itselleni päiväkirjamainen kirjoittaminen ei ole koskaan tuntunut tärkeimmältä osalta bloggaamista. Kirjoitan päiväkirjaa itselleni ja blogeja ensisijaisesti muille. Tästä huolimatta blogin rakentuminen eräänlaiseksi ajattelun arkistoksi on kieltämättä hyvin palkitsevaa.

2) Oppiminen ja asiantuntijaksi tuleminen
Omasta mielestäni kaikkein tärkein syy pitää blogia on oppiminen. Onko lopulta parempaa tapaa tulla jonkin asian asiantuntijaksi kuin tuosta aiheesta kirjoittaminen? Lisäksi se, että kirjoittaa säännöllisesti jostain tietystä teemasta, suorastaan pakottaa seuraamaan ajankohtaista keskustelua sekä lukemaan teemaa käsittelevää kirjallisuutta. Tällöin itse blogista muodostuu eräänlainen katalyyttinen mekanismi, tekijä, joka pakottaa tuloksiin.

Bloggaaminen mahdollistaa myös tekstien ja ajatusten asteittaisen kehittelemisen. Blogatessa kirjoittamisen kynnys voi olla sopivan matalalla, ja lisäksi teksteistä saa nopeasti palautetta. Blogikirjoituksia voi vähitellen sitten jalostaa muunlaisiksi artikkeleiksi tai vaikkapa kirjaksi.

3) Asiantuntijaksi profiloituminen
Säännöllinen toiminta verkossa paitsi tekee asiantuntijaksi myös rakentaa sinusta kuvaa asiantuntijana. Kyse on siis eräänlaisen henkilöbrändin rakentamisesta.

Henkilöbrändäys voi helposti tuntua markkinointikikalta tai pelkältä paketoimiselta sisällön kustannuksella. Totuus on kuitenkin se, että brändisi rakentuu myös verkkoon joka tapauksessa. Esimerkiksi blogia pitämällä pystyt itse vaikuttamaan aktiivisesti siihen, millainen tuo kuva on.

Asiantuntijaksi profiloituminen on tietysti monimutkainen asia, eikä siihen pelkkä blogi riitä. Koulutus, muu ammatillinen toiminta ja vaikkapa julkaisut perinteisemmissä medioissa kaikki vaikuttavat siihen, millaisena asiantuntijana sinua pidetään.

Bloggaaminen on kuitenkin kiistatta muuttanut perinteistä asennoitumista asiantuntijuuteen. Pitkäjänteisen blogikirjoittamisen myötä on mahdollista tulla jonkin tietyn alan arvostetuksi asiantuntijaksi ja vaikuttajaksi, vaikkei olisikaan alan koulutusta perinteisessä mielessä.

Pari varoituksen sanaa: Se, että kutsut itseäsi asiantuntijaksi, ei vielä tee sinusta asiantuntijaa. Asiantuntijaksi kasvaminen ja sellaiseksi profiloituminen ovat pitkiä ja pitkäjänteisyyttä vaativia prosesseja. (Teemaa käsittelevä, runsaasti englanninkielisiä kirosanoja sisältävä video löytyy täältä.) Muista myös, että mediajulkisuus tai verkkojulkisuus ei ole vielä sama asia kuin asiantuntijuus. Varmista, että sinulla on myös jotain merkityksellistä sanottavaa.

Verkkoviestintään ja asiantuntijaksi profiloitumiseen liittyy luonnollisesti monia muitakin asioita kuin bloggaaminen. Outi Lammin Facebook-sivu on mainio esimerkki siitä, miten asiantuntija voi jakaa asiantuntemustaan ja oivallista informaatiota vaikkapa juuri Facebookissa. Minulle Outin nimestä on tullut arvokkaan tiedon tae, ja tämähän on henkilöbrändäyksen lopullinen tavoite.

4) Tuotteiden markkinointi ja lisäansioiden saaminen
Kun puhutaan rahasta ja bloggaamisesta, puhutaan melkein aina lähinnä mainoksista. En itse pidä mainoksista, ja Ad-Block Plussan ansiosta en niitä verkossa juuri katsele. En myöskään näytä blogeissani mainoksia.

Jotta bloggaaminen mahdollistaisi mainostuloja, tulee kävijämäärän olla todella suuri ja mainosten blogin lukijoille hyvin kohdistettuja. Suomen suosituimpienkin muoti- ja sisutusblogien pitäjät ansaitsevat keskimäärin vain 100-500 euroa. Tästä on helppo nähdä, että vaikka mainostulojen ansaitseminen ei ole mahdotonta, kovin helppoa se ei pienellä kielialueellamme ole.

Blogia voi kuitenkin käyttää monella muulla tavoin lisäansioiden saamiseen. Markkinoin esimerkiksi itse blogeissani kirjojani. Minulla ei ole tilastoja siitä, miten paljon kirjoja sivustoni kautta ostetaan, mutta ainakin ne saavat näkyvyyttä.

Kirjojen lisäksi blogissa voi markkinoida ja myydä monenlaisia muitakin palveluja, vaikkapa kursseja tai kaikenlaista konsultaatiota. Luonnollisesti toiset alat ovat helpommin tuotteistettavissa kuin toiset, mutta lopulta oikeastaan oma innovatiivisuus ja aktiivisuus ovat ainoat esteet.

Blogin käyttäminen markkinointiin kietoutuu tietysti yhteen henkilöbrändin rakentamisen kanssa. Esimerkiksi monet poliitikot ovat nykyisin aktiivisia bloggaajia. Blogi antaa kanavan omien ajatusten esittämiseen, ja samalla poliitikkobloggaaja kätevästi markkinoi omia palveluksiaan tulevaa vaalikautta varten.

5) Kuunteleminen
Blogin avulla kuka tahansa voi saada verkkoon oman pienen äänitorvensa. Yhdistämmekin bloggaamisen erityisesti kirjoittamiseen ja omien ajatusten ilmaisemiseen ja levittämiseen.

Nykyisin ajattelen itse koko ajan enemmän, että ehkäpä kaikkein arvokkainta bloggaamisessa on kirjoittamisen sijasta kuitenkin kuunteleminen. Blogi tarjoaa kanavan, jonka kautta sinuun voi ottaa yhteyttä.

Kuunteleminen ei ole systemaattista, pikemminkin se on intuitiivista. Blogikommentit ja esimerkiksi oman gradublogini keskustelualueelle tulevat viestit muodostavat ajan mittaan yhä tarkempaa kuvaa niistä kysymyksistä, jotka askarruttavat juuri minun blogini kohderyhmiä. Kuunnellessa problematiikka alkaa hahmottua eri tavalla kuin silloin, kun vain itse on äänessä.

—

Tässä artikkelissa keskityin bloggaamisen hyötyihin. Tulevaisuudessa ajattelin kirjoittaa myös siitä, miksi bloggaaminen on hauskaa!

Jos asiantuntijablogin aloittaminen kiinnostaa, lue lisää ohjeita vaikkapa täältä.

Koska niin kovasti kuitenkin korostan kuuntelemisen tärkeyttä, nyt on aika siirtää puheenvuoro teille, lukijat.

Kertokaapa, mitä muita syitä on pitää asiantuntijablogia. Olen linkittänyt tässä artikkelissa erilaisiin asiantuntijablogeihin. Kuulisin mielelläni myös muista kiinnostavista ja erilaisista asiantuntijablogeista. Voit mainita niitä kommenteissa.

Kuva: AlphaTangoBravo (Flickr)

Pekka Belt, Matti Möttönen ja Janne Härkönen ovat kolme Oulun yliopistossa tuotantotaloudesta väitellyttä tekniikan tohtoria, jotka ovat nyt julkaisseet myös oppaan väitöskirjan tekijöille. Opas on pdf-muodossa, joten se on siis kaikkien vapaasti ladattavissa täältä.

Oppaassa käsitellään esimerkiksi monografian ja artikkeliväitöskirjan hyviä ja huonoja puolia sekä palautteen hakemista. Esipuheessa kirjoittajat kertovat, että heidän taustansa on liike-elämässä. Tämä näkyykin oppaan tyylissä, joka on mutkaton ja positiivisella tavalla tavoitteisiin suuntautunut.

Kirjoittajat todellakin väittelivät itse kolmessa vuodessa, joten kannattaa ehkä ottaa vakavasti heidän vinkkinsä. Osa käsiteltävistä teemoista on tällaiselle jo vähän kokeneemmalle jatko-opiskelijalle aika tuttuja, mutta etenkin aloittavalle väitöskirjan tekijälle oppaasta löytyy varmasti hyviä vinkkejä.

Pekka Belt, Matti Möttönen & Janne Härkönen: Vinkkejä väitöskirjaprosessin nopeuttamiseen

Kuva: woodleywonderworks (Flickr)

Tutkimussuunnitelma on hyvin tärkeä tekstilaji väitöskirjan tekijälle. Rahoituksen saaminen ja siten koko väitöskirjan toteutuminen on usein kiinni hyvästä tutkimussuunnitelmasta.

Olen aiemmassa artikkelissani pohtinut hieman tutkimussuunnitelman erilaisia tehtäviä sekä sitä, miten väitöskirjaa ylipäätään kannattaa suunnitella. Tässä artikkelissa annan muutamia vinkkejä, joiden avulla tutkimussuunnitelmastasi tulee parempi.

En väitä olevani mikään suuri auktoriteetti tutkimussuunnitelmien ja apurahahakemusten suhteen. Oikeastaan pohdin tätä asiaa siksi, että haluaisin itsekin kehittyä suunnitelmien ja hakemusten laatijana. Olen kuitenkin osallistunut pariin hyvään koulutukseen aiheesta. Lisäksi olen lukenut muutaman vuoden aikana pitämilläni tieteellisen kirjoittamisen kursseilla kymmeniä väitöskirjojen ja satoja gradujen tutkimussuunnitelmia aika monelta eri alalta. Tässä esittämäni mielipiteet perustuvat näihin havaintoihin.

Muutama yleinen ohje

Tutkimussuunnitelmien ja apurahahakemusten tekemiseen annetut ohjeet vaihtelevat suuresti esimerkiksi säätiöiden ja tutkijakoulujen välillä. Lue ohjeet siis huolella ja räätälöi jokainen tutkimussuunnitelmasi ohjeiden mukaiseksi. Liitä ehdottomasti mukaan kaikki pyydetyt liitteet.

On selvää, että jos et noudata ohjeita, on turha haaveilla rahoituksesta. Tutkimussuunnitelmasta tulee myös hyvin erilainen, jos sen pituus on yksi, viisi tai kymmenen sivua. Käytää aikaa siihen, että pohdit, mikä kulloinkin on keskeistä.

Jos hakemukseen pyydetään tiivistelmää tutkimussuunnitelmasta, sen laatiminen kannattaa ottaa vakavasti. Voi olla, että tutkimussuunnitelmaasi ei edes lueta, ellei tiivistelmä tee vaikutusta.

Kiinnitä huomiota myös siihen, millaisella tyylillä kirjoitat. Väitöskirjaprosessin alussa saatat tuntea itsesi hyvin epävarmaksi sen suhteen, mitä sinun on tarkoitus tutkimuksessasi tehdä tai miten kauan siinä menee. Tuolle epävarmuudelle ei kuitenkaan ole sijaa suunnitelmassa. Esitä siinä asiat dynaamisesti ja varmasti, aivan kuin tietäisit, mitä olet tekemässä!

Myös tekstin viimeistelyyn ja ulkoasuun kannattaa kiinnittää huomiota. Mikäli äidinkielen knopit ja selkeä tyyli eivät kuulu vahvuuksiisi, kannattaa pyytää palautetta joltain sellaiselta, joka voi auttaa sinua parantamaan tekstisi luettavuutta. Palautteen hakeminen ylipäätään kannattaa aina, kirjoititpa sitten mitä tahansa.

Jos tällaiset yleiset hakemusten tekoon liittyvät kysymykset kiinnostavat sinua enemmän, suosittelen, että tutustut esimerkiksi oman tiedekuntani rahoitusta käsitteleviin sivuihin ja siellä oleviin linkkeihin. Erityisen hyödyllinen on Mari Pulkkisen esitys, johon suora linkki on tässä.

Seuraavaksi kuitenkin vielä muutama erityinen vinkki, joiden avulla saat tutkimussuunnitelmastasi selkeästi paremman.

1) Ongelma ja toteutus heti alkuun
Havaintojeni mukaan seuraavan kaltaiset aloitukset ovat varsin tyypillisiä tutkimussuunnitelmissa:

“Vygotskyn kirjoituksissa ja erityisesti niihin perustuvassa oppimiskäsityksissä on usein korostettu…”

tai

“Viime vuosina yhteiskunnallisessa keskustelussa on tullut esille monenlaisia…”

Aloitetaan siis hyvin, hyvin kaukaa. Ongelma ei sinällään ole taustoittamisessa. Ongelma on siinä, että lukija saattaa sivun verran luettuaankin olla täysin tietämätön, mitä olisi tarkoitus tutkia ja miksi Vygotsky tai yhteiskunnallinen keskustelu ovat tässä yhteydessä relevantteja. Jos lukijan edessä on kymmeniä suunnitelmia, voi olla, että sinun suunnitelmasi siirtyy melko pian sivuun.

Suosittelen, että kerrot aivan suunnitelmasi alussa lyhyesti ja selkeästi, mitä aiot tutkimuksessasi tutkia ja miten tulet sen tekemään. Saattaa olla järkevää tehdä tämä aivan ensimmäisessä virkkeessä. Esimerkiksi jotenkin näin:

“Tutkin väitöskirjassani äidinkielen opettajien kielikäsityksiä tutkimushaastattelujen avulla.”

Tämän jälkeen voit halutessasi puhua Vygotskysta sekä yhteiskunnallisesta keskustelusta, ja lukijakin todennäköisemmin ymmärtää, miksi teet sen. Tutkimuksesi toteutusta ja metodeja voit sitten kuvata yksityiskohtaisemmin myöhemmin suunnitelmassasi.

2) Aukon osoittaminen (”Establishing the niche”)
Establishing the niche on englanninkielinen käsite, jonka voi kääntää esimerkiksi aukon osoittamiseksi. Olen oppinut käsitteen alun perin John Swalesiltä, joka tutki klassisessa tutkimuksessaan tieteellisten artikkelien rakennetta.

Swales havaitsi, että artikkeleissa toistui usein samankaltainen kuvio: kirjoittaja osoitti, kuinka tutkimuskentästä puuttuu juuri sellainen tutkimus, jota hänen artikkelinsa toteuttaa. Niche on käsite, jota käytetään esimerkiksi markkinoinnissa ja yritysmaailmassa. Osoittamalla tutkimuskentässä olevan aukon tutkija siis osoittaa, että markkinoilla on tarvetta hänen tutkimukselleen.

Aukon osoittamisella tehdään tavallaan kaksi asiaa samanaikaisesti: osoitat sen, että tunnet tutkimuskentän, sekä sen, että tutkimuksesi on tarpeellinen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta jos siihen pystyt, olet varsin hyvässä asemassa.

Swalesin aineistona oli julkaistuja tieteellisiä artikkeleita. Voi ajatella, että tutkimuksen hyväksyminen arvostettuun julkaisuun on jo sinällään osoitus tutkimuksen tarpeellisuudesta. Silti kirjoittajat osoittivat tämän seikan myös tekstissään. Sinun tutkimustasi ei ole vielä julkaistu tai edes rahoitettu. Aukon osoittaminen on siis hyvin tärkeää.

Kuva: woodleywonderworks (Flickr)

3) Kerro, mitä olet jo tehnyt
Tutkimussuunnitelma on nimensä mukaisesti suunnitelma, ja se suuntautuu paljolti eteenpäin. Silti on hyvin tärkeää kertoa suunnitelmassa kaikki, mitä olet jo tehnyt. Pyrit siis osoittamaan, että tutkimuksesi on itse asiassa jo aika pitkällä ja että sinä itse olet siihen hyvin sitoutunut rahoituspäätöksestä riippumatta.

Tämä ei tietysti ole välttämättä aivan helppoa, jos olet aivan alussa. Mieti ja ideoi kuitenkin avoimella mielellä. Oletko jo suorittanut jotain jatko-opintoja? Onko sinulla jo aineisto? Miten muuten voisit osoittaa, että olet jo edennyt suunnitelmassasi?

Omaan biografiseen tietoon viittaaminen ei välttämättä ole lukijasta aina kovin kiinnostavaa, eikä se aina ole toimiva tapa perustella sitä, miksi tutkimusta pitäisi tehdä. Taitavasti tehtynä omiin aiempiin kokemuksiisi viittaaminen voi kuitenkin toimia osoittamaan, että tutkimuksesi on sinulle läheinen. Teitkö gradusi samasta aiheesta tai samalla menetelmällä? Vai onko tutkimuskysymyksesi syntynyt kokemuksistasi opettajana?

Tutkimussuunnitelman tarkoitus on vakuuttaa lukija kahdesta asiasta: 1) tutkimus on tarpeellinen ja 2) sinä olet oikea henkilö sitä tekemään. Mieti, millä kaikilla tavoilla voisit tämän tehdä.

4) Pohdi tutkimuseettisiä kysymyksiä
Tutkimuseettiset kysymykset ovat jo vuosia olleet ajankohtainen teema tutkimuksen tekemiseen liittyvässä keskustelussa. Toisilla aloilla ja esimerkiksi Suomen Akatemialta rahoitusta haettaessa tutkimuseettiset kysymykset on yksi pakollisista suunnitelmaan sisällytettävistä teemoista. Sinun suunnitelmasi kohdalla kyse ei välttämättä ole pakosta, mutta suosittelen sitä vahvasti.

Se, mitä tutkimuseettisiin kysymyksiin oman tutkimuksesi kohdalla sisältyy, vaihtelee luonnollisesti alasta ja aiheesta riippuen. Myös suunnitelman pituus rajoittaa teeman käsittelyä. Tutkimuseettisistä periaatteista ja hyvästä tieteellisestä käytännöstä löytyy runsaasti tietoa vaikka googlaamalla, mutta suoraan sanottuna ohjeet liikkuvat usein varsin abstraktilla tasolla.

Oma väitöskirjatutkimukseni käsittelee graduseminaarien ja gradunohjaamistapaamisten vuorovaikutusta. Aineistokseni olen videoinut aitoja ohjaajien ja opiskelijoiden tapaamisia. Omassa tutkimussuunnitelmassani pohdin esimerkiksi tutkimukseen osallistuvien henkilöiden anonymiteetin säilyttämistä sekä sitä, miten itse videointi voisi häiritä ihmisten työskentelyä mahdollisimman vähän. Lisäksi hahmottelin mahdollisuutta siitä, että tutkimukseen osallistuminen voisi olla jopa osallistujien ohjaajuutta ja tutkijuutta tukeva prosessi.

Sain suunnitelmani tuosta osiosta useammaltakin henkilöltä hyvää palautetta, ja sitä kutsuttiin “professionaaliksi”. Uskoisin, että sinäkin haluat, että suunnitelmasi antaa professionaalin vaikutelman. Tutkimuseettisten periaatteiden noudattaminen tutkimuksessa on tietysti lähtökohta, mutta muista niiden sisällyttäminen myös suunnitelmaan.

Yksi malli tutkimuseettisten kysymysten käsittelystä löytyy myös täältä.

Lopuksi vielä kaksi asiaa, joita kannattaa välttää:

1) Harkitse viittauksia metodologisiin oppaisiin
Tutkimussuunnitelmassasi on todennäköisesti jakso tai luku, jossa esittelet tutkimuksesi metodologista toteutusta. Mieti tarkasti, mihin lähteisiin siinä jaksossa viittaat. Tutkimussuunnitelman on tarkoitus osoittaa, että olet todella perehtynyt alaasi.

Esimerkiksi Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran Tutki ja kirjoita, Alasuutarin Laadullinen tutkimus tai Hirsjärven ja Hurmeen Tutkimushaastattelu ovat hyviä kirjoja ja saattavat auttaa sinua merkittävästikin eteenpäin. Nämä kaikkien tuntemat kirjat eivät kuitenkaan osoita vielä mitään omasta perehtyneisyydestäsi. Siksi kannattaa miettiä, onko niihin tarpeen tai hyödyllistä viitata vai kannattaisiko pohtia muita vaihtoehtoja.

2) Älä kuvaile tutkimusmenetelmääsi näin: “Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen”
Ymmärrän, että jako kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen tutkimukseen on toisilla aloilla tärkeä. Se voi olla myös tärkeä oman tutkijaidentiteettisi näkökulmasta.

Ongelma on vain siinä, että tutkimusmenetelmän kuvaaminen tällä tavoin ei kerro siitä vielä juuri mitään. Tutki ja kirjoita -kirjassa on taulukko, jossa luetellaan kymmeniä erilaisia laadullisia tutkimusmenetelmiä, eikä siinä ole edes mainittu menetelmää, jota minä käytän.

Kuvaile metodiasi siis yksityiskohtaisemmin, niin, että lukijakin saa käsityksen siitä, mitä olet tekemässä. Ei sana kvalitatiivinen ole kielletty, mutta yksin se ei kerro tutkimuksestasi vielä mitään.

–

Tässä oli muutama omiin kokemuksiini perustuva vinkki. Kuulisin mielelläni myös sinun ajatuksistasi ja kokemuksistasi sekä hyviksi havaitsemistasi vinkeistä. Kerropa niistä kommenteissa!

Kuva: viZZZual.com (Flickr)

Suomen tietokirjailijat ry:n kevään 2010 apurahat luovaan kirjoitustyöhön ovat nyt haettavana. Haettavina ovat seuraavat apurahat:

1) puolivuotisapuraha luovaan tietokirjalliseen työskentelyyn
2) apuraha lasten ja nuorten tietokirjan kirjoittamiseen
3) apuraha esikoistietokirjan kirjoittamiseen
4) apuraha tietokirjakritiikin kirjoittamiseen (3–5 kritiikkiä)

Apurahoista muut on tarkoitettu ainoastaan jäsenille, mutta esikoistietokirja-apurahaa voi hakea kuka tahansa, jolla on realistinen suunnitelma esikoistietokirjaa varten. Esikoiskirja-apurahan suuruus on 2000–3500 euroa. Hakijoilta edellytetään jonkinlaista aiempaa kirjallista näyttöä, kuten esimerkiksi opinnäytettä tai journalistista tuotantoa.

Hakuaika on maaliskuun loppuun asti. Lisätietoja löytyy yhdistyksen kotisivuilta.

Ylen viime syksynä lanseeraama Kohtaus-palvelu tarjoaa monenlaista materiaalia kirjoittajille ja tv-ohjelmien tekemisestä kiinnostuneille. Tarjolla on blogeja, uutisia, materiaalia kirjoittajille sekä kilpailuja.

Blogit päivittyvät suhteellisen verkkaisesti, mutta esimerkiksi Star Wreck -ohjaaja Timo Vuorensolan räväkät mielipiteet ovat herättäneet mukavasti keskustelua.

Kovin moni järjestää kilpailuja lukijoiden houkuttelemiseksi, mutta Kohtauksen kilpailut tuntuvat ainakin ensivaikutelman perusteella aidosti järkeviltä. Kuunnelmakilpailussa nimittäin tuotettiin omia minikuunnelmia, joita lukijat (vai kuulijat?) sitten äänestivät.

Seuraava iso projekti Kohtauksessa on Käsikirjoitus.Nyt-kurssi, jolle voi hakea 15.2.2010 asti. Kurssilla nimekkäät dramaturgit ja ohjaajat kommentoivat kurssille valittujen opiskelijoiden tuottamia lyhytelokuvakäsikirjoituksia.

Yle ei lupaa osallistujille mainetta ja kunniaa automaattisesti, mutta olettaisin, että tällaisten kilpailujen ja kurssien tarkoitus on myös etsiä lupaavia tekstejä ja tekijöitä. Ehkäpä sinunkin käsikirjoituksesi on pian Ylen tuotannossa!