Kuva: moriza (Flickr)

Tämän äidinkielen tekstitaidon koetta käsittelevän kirjoituksen on kirjoittanut Lari Kotilainen.

Ylioppilaskokeen äidinkielen ja kirjallisuuden koe uudistui vuonna 2007, kun perinteisen äidinkielen ”aineen” eli esseen rinnalle ilmestyi tekstitaidon koe. Siinä missä essee on tuttu nykylukiolaisten mummoille ja vaareillekin, tekstitaidon koe taitaa olla vielä hieman epämääräinen kaikille asianosaisille. Kokelaan ei ole siis helppoa tietää, mitä häneltä odotetaan ja miten kannattaisi kokeessa vastata.

Mutta ei hätää, apu on tässä. Seuraavassa listassa on kaikille kokelaille kuusi vinkkiä, yksi jokaista tekstitaitotehtävästä saatavaa pistettä kohden.

1. Jaa aikasi oikein
Tekstitaitokokeen tavoitteena on testata kykyä ymmärtää ja soveltaa luettua. Älä siis pelkästään sovella, vaan muista myös ymmärtää. Jokaisen tehtävän kohdalla on syytä käyttää ensin reilusti aikaa tehtävän aineistoon tutustumiseen, sillä suoraan kirjoittamaan hyppäävältä jää helposti yhtä ja toista huomaamatta. Tekstitaidon kokeessa ei yllä kovin hyviin pisteisiin pelkillä hienoilla metaforilla, tarvitaan myös ajatuksia niiden takana! (Sama pätee muuten esseeseenkin, mutta se onkin toinen asia se.)

2. Löydä oleellinen
Kun tehtäviä pisteytetään, aivan ensin tarkastetaan, löytyykö vastauksesta kaikkein ilmeisimmät asiat. Niitä on yleensä karkeasti noin kolme. Jos siis analysoit mainosta, jonka pinta-alasta puolet peittää kuva, niin kuvasta on syytä sanoa jotain. Jos taas analysoit vaikkapa runon rakennetta, mahdolliset loppusoinnut tai niiden puute on syytä mainita. Muuten olet unohtanut yhden noin kolmesta pääasiasta ja voit olla varma, että opettajasi ja sensori huomaavat sen.

3. Oma ajattelu sallittu
Kun olet löytänyt kaikkein ilmeisimmät asiat, voit keskittyä briljeeraamaan. Katso naapuripulpetissa äheltävää Keijoa. Hänkin huomasi ehkä mainoksen kuvan, mutta huomasiko hän kirjoittajan ovelan puhuttelun ja avainsanojen toiston? Ei vai? No tästä ropisee lisäpisteitä. Villejäkin ajatuksia saa olla, mutta ne pitää AINA muistaa perustella kunnolla tehtävän aineiston avulla.

4. Suunnittele kokonaisuus
Ajattelu hoidettu, aika kaataa tulokset paperille? Kärsivällisyyttä! Pienellä rakenteen suunnittelulla saa ihmeitä aikaan. Ensin johdatus, sitten havainnot, loppuun lyhyt yhteenveto. Havaintojen esittely on tietenkin tärkein osa, joten siihen kannattaa panostaa. Etene vaikka ilmeisistä havainnoista satunnaisempiin. Muista myös ryhmitellä havaintojasi. Jos huomaat jonkin kaikkia havaintoja yhdistävän seikan – joka on vielä tehtävänannon kannalta oleellinen –, voit rakentaa havaintojen esittelyn sen ympärille.

5. Kirjoita
Sanotaan, että tekstitaidon vastauksessa kielen merkitys on pienempi kuin esseessä. Näin onkin, ja siksi olen kehottanut käyttämään kunnolla aikaa aineistotekstien analysoimiseen. Edelleen kyseessä on kuitenkin äidinkielen koe. Kun analyysi on tehty, kirjoitetaan sujuvaa ja ennen kaikkea ymmärrettävää kirjakieltä. Jos lukija ei ymmärrä lauseitasi, hän tuskin ymmärtää hienoja ajatuksiasikaan. Jos tunnet halua kirjoittaa hämärästi, jotta sensori ei huomaa puutteita havainnoissasi, palaa kohtaan 2. Heti. Hop hop.

Kannattaa myös muistaa, että kohdallesi sattuva sensori saattaa olla noin 150-vuotias. Hänen mielestään meinata, tykittää ja pomo luultavasti ovat vielä puhekieltä, vaikka ne mielestäsi olisivatkin aivan käypää kirjakieltä. Varman päälle pelaava välttää niitä ja vastaavia vastauksessaan.

6. Tarkasta
Jaska lähti jo, Liisakin laittaa jo kyniään penaaliin, Kimmo otti tupakat esille, enköhän minäkin ole sitten valmis… Ei vielä, vielä pitää tehdä tarkistusluku. Turhat virheet vähentyvät ainakin puoleen, jos viitsii lukea oman tekstinsä lopuksi ajatuksella. Jos ne viimevuotiset kokelaat, jotka puhuessaan Ibsenin näytelmästä Villisorsa kirjoittelivat välillä villihanhesta ja välillä villivarsasta, olisivat lukeneet lopuksi tekstinsä, tämäkin sensori olisi jäänyt muutamista nauruista paitsi. Sama pätee (toivottavasti) siihen sankariin, joka kertoi Astrid Lindgrenin kirjoittaneen Muumi-kirjat. Pieni ajattelutauko vielä loppuun siis. Se ei ole varmasti liikaa pyydetty, kun ajattelee, että 12 vuoden koulutusputki on lopuillaan.

- – - – -

Siinä siis kuusi vaatimatonta vinkkiä. En voi luvata, että niitä seuraamalla saa täydet kuusi pistettä, mutta takuulla enemmän kuin ne sivuuttamalla.

Lopuksi toivotan vielä ajattelemisen ja kirjoittamisen iloa kaikille kokelaille!

Lari Kotilainen

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden sensorina arvioinut tähän mennessä noin 2000 tekstitaidon vastausta ja antanut niistä luultavasti noin 6000 pistettä. Larin ajatuksiin voit tutustua myös hänen Suomensuojelija-blogissaan.

Kuva: jesse.millan (Flickr)

Varsin yleinen käsitys on, että nuoriso rappeuttaa moraalin lisäksi kielen ja että jokainen sukupolvi on aina edeltävää huonompi kirjoittamaan. Wired-lehden syyskuun numerossa uutisoitiin kiinnostavasta tutkimushankkeesta, jonka tulokset osoittivat kuitenkin aivan muuta.

Professori Andrea Lunsfordin johtama tutkimusryhmä otti tehtäväkseen tutkia nuorten kirjoittamista hyvin perusteellisesti. He tutustuivat Stanfordin yliopiston opiskelijoiden kirjoittamiseen sen kaikissa muodoissa. Tutkimusryhmä analysoi opiskelijoiden kirjoittamia opiskelutekstejä mutta myös kaikkea muuta, mitä he elämässään kirjoittivat: tekstiviestejä, sähköposteja, chat-keskusteluja ja niin edelleen. Yhteensä tutkittiin peräti 14 672 tekstiä.

Tutkimuksen tulos oli selkeä: nuoret ovat aiempia sukupolvia selvästi parempia kirjoittajia. Edellisten sukupolvien kirjoittaminen ja kirjoittamisen opiskelu on ollut puhtaasti luokkahuoneessa tapahtuvaa toimintaa. Tekstejä on tuotettu, koska opettaja niin käskee, ja niitä on tuotettu yksinomaan opettajalle. Koulun ja opintojen jälkeen useimmat eivät ole kirjoittaneet lainkaan, ellei kirjoittaminen ole yksiselitteisesti kuulunut työnkuvaan, kuten vaikkapa juristeilla tai toimittajilla.

Tämän päivän nuorten suhde kirjoittamiseen on hyvin toisenlainen. Suurin osa heistä on tottunut viestimään kirjoittamalla hyvin monenlaisilla foorumeilla. Nuorille on koko ajan hyvin selvää, kenelle he kirjoittavat ja miksi he kirjoittavat. Nämä ovat hyvän kirjoittamisen kaksi keskeisintä elementtiä.

Tutkimusryhmä ei löytänyt todisteita myöskään siitä, että sähköinen viestintä rappeuttaisi nuorten kirjoittamista muissa tekstilajeissa. Nuoret ymmärsivät erittäin hyvin, miksi opiskelutekstejä tuotetaan ja minkälaiset odotukset niille asetetaan.

Sen sijaan niistä pelkkää opettajaa varten kirjoitetuista teksteistä edes nykyajan opiskelijat eivät olleet kovin innoissaan…

Kuva: on1stsite (Flickr)

Aiemmassa artikkelissa esittelin erilaisia tapoja tutustua tekstilajeihin. Minkälaisiin asioihin sitten tulisi kiinnittää huomiota silloin, kun yrittää hahmottaa yksittäistä tekstilajia?

Mielestäni on hyödyllistä pohtia ainakin seuraavia kysymyksiä:

1) Mikä on tämän tekstilajin tarkoitus?
Tekstilajit ovat syntyneet toteuttamaan erilaisia sosiaalisia tehtäviä: esityslista kertoo, mistä kokouksessa on tarkoitus keskustella, resepti auttaa ruoanlaittamisessa ja dekkari tarjoaa esimerkiksi ajanvietettä kesälomalla.

Mieti, minkälaisia tarkoituksia juuri sinun tarkastelusi kohteena oleva tekstilaji palvelee. Mitä sillä tavoitellaan?

Kaikkien tekstilajien kohdalla tarkoitus ei ole välttämättä lainkaan yksinkertainen asia. Esimerkiksi dekkari voi viihdyttämisen lisäksi esimerkiksi kommentoida yhteiskunnallisia asioita. Mieti siis avoimin mielin, mitä kaikkia tehtäviä kyseinen tekstilaji palvelee tai voi palvella.

2) Kenen luettavaksi tekstilaji on tarkoitettu?
Kenelle kyseinen teksti ja tekstilaji on todellisuudessa tarkoitettu? Kuka sen lukee? Paljastuuko itse tekstistä, kenelle se on osoitettu, vai tarvitaanko tuon asian selvittämiseen tekstin ulkopuolista tietoa?

3) Minkälainen rakenne tekstilajissa on?
Minkälaisia osia kyseisessä tekstissä ja tekstilajissa on? Mitä osia siinä voisi olla? Missä järjestyksessä osat ovat? Miten tekstilaji on tapana aloittaa ja lopettaa? Miten paljon tekstilaji tarjoaa tilaa rakenteelliselle vaihtelulle tai kokeiluille?

4) Mitä kaikkea muuta tekstilaji sisältää varsinaisen leipätekstin lisäksi?
Miten tekstit on otsikoitu? Onko niissä kuvia? Minkälainen teksti on esineenä (kirja, verkkoteksti, lehtiartikkeli tai jotain muuta)?

5) Miten kuvailisit tekstilajin tyyliä ja argumentoinnin tapaa?
Tyyli ja erilaiset tekstissä käytety retoriset keinot ovat hyvin laaja teema. Voit kuitenkin pohtia niitä edes jonkin verran yleisellä tasolla: Onko teksti asiatyylinen, arkinen vai kaunokirjallinen? Puhutellaanko siinä lukijaa? Viitataanko siinä kirjoittajaan? Miten tekstissä perustellaan väitteitä? Miten lukija pyritään vakuuttamaan?

6) Mitä muuta erityistä tai poikkeuksellista tekstilajissa esiintyy?
Joskus tekstilajeissa on erityispiirteitä, jotka erottavat ne heti muista tekstilajeista. Esimerkiksi tieteellisissä tekstilajeissa käytetään usein lähdeviitteitä ja verkkoteksteissä taas usein linkkejä. Mikä tekee tarkastelemastasi tekstilajista poikkeuksellisen?

Tekstilaji ja sen hahmottaminen ovat tärkeitä asioita kirjoittamisen opiskelussa ja opetuksessa. Tässä artikkelissa esitettyjen kysymysten avulla pääset jo aika pitkälle. Kirjoittamisen ja tekstilajin suhteesta voit lukea lisää myös kirjastani Kokonaisvaltainen kirjoittaminen.

Kuva: Matt Murf (Flickr)

Tekstilajin tuntemus on tärkeää kirjoittamisessa ja sen opiskelussa. Kirjoittaminen on mahdollista vain, jos tietää minkälaista tekstiä on kirjoittamassa

Tutustumme tekstilajeihin kahdella tavalla, implisiittisesti ja eksplisiittisesti.

Tekstilajiin tutustuminen tapahtuu implisiittisesti silloin, kun yksinkertaisesti luemme tietyn tekstilajin edustajia. Yleensä keskitymme ensisijaisesti tekstin sisältöön emmekä niinkään sen tekstilajipiirteisiin. Silti samalla harjaannumme myös itse tekstilajin piirteissä.

Jokainen meistä osaa kirjoittaa jonkinlaisen runon, koska olemme niihin eri yhteyksissä törmänneet. Runosta ei välttämättä tule hyvää, mutta tiedämme kuitenkin, että runossa on yleensä vain jokunen rivi tekstiä ja tuo teksti on aseteltu sivulle avarasti. Todennäköisesti runo käsittelee luontoa. Jos olemme tutustuneet runoihin vain pintapuolisesti, saatamme yhdistää niihin loppusoinnut (harjaantuneempi lukija oivaltaa, että loppusointuja välttämällä tekee tehokkaamman vaikutuksen).

Monet tekstilajit tulevat meille tutuiksi, koska yksinkertaisesti luemme niitä niin usein. Joskus tekstilajipiirteiden rikkominen tai taivuttaminen on jopa lukunautinnon keskeinen lähde, kuten vaikkapa sanomalehtitekstilajeja parodioivien Lehden ja The Onionin kohdalla.

Vaikka tekstilaji tulee tutuksi myös implisiittisesti, monesti ajatellaan, että tehokkainta tekstilajiin perehtyminen on eksplisiittisesti, toisin sanoen ohjatusti.

Tämän voi periaatteessa tehdä ainakin neljällä eri tavalla:

1) Lukemalla tekstilajin edustajia tietoisesti
2) Lukemalla oppaita
3) Kysymällä kokeneemmilta kirjoittajilta
4) Vertaamalla toiseen, samankaltaiseen tekstilajiin

Voimme lukea esimerkiksi yhtä tekstilajin edustajaa tarkasti ja pohtia, mikä siitä tekee erityisen. Tietyistä arvostetuista tekstilajeista on jopa kirjoitettu oppaita, joissa yleensä esitellään myös tekstilajin piirteitä. Oppaiden puuttuessa tai niiden lisäksi voimme saada tekstilajiohjausta myös asiantuntijalta eli kokeneemmalta kirjoittajalta.

Erityisen hyödyllinen tapa hahmottaa yksittäistä tekstilajia on verrata sitä toiseen, hieman samankaltaiseen tekstilajiin. Esimerkiksi kolumnin ja pakinan lukeminen vierekkäin voi auttaa hahmottamaan, mitä yhteistä ja mitä erilaista näissä kahdessa lajissa on. Graduntekijää taas voi auttaa esimerkiksi gradun vertaaminen väitöskirjaan.

Minkälaisiin asioihin tekstilajissa sitten kannattaa kiinnittää huomiota? Sitä tarkastellaan tässä artikkelissa.