Kokonaisvaltainen kirjoittaminen

Kuva: notsogoodphotography (Flickr)

Katalyyttinen mekanismi on käsite, jota olen viime aikoina miettinyt hyvin paljon. Oikein käytettyinä katalyyttiset mekanismit lopettavat jahkailun ja saavat aikaan tuloksia. Uskon, että juuri niiden avulla voimme saavuttaa tavoitteemme tai saada aikaiseksi haluamamme muutoksen.

Opin katalyyttisen mekanismin käsitteen alun perin Jim Collinsilta, mutta periaatteessa kyse on meille kaikille tutusta asiasta. Havainnollistan sitä esimerkillä, joka ei liity kirjoittamiseen sitten mitenkään.

Avantoon

Olen monen vuoden ajan kärsinyt toinen toistaan seuraavista flunssista. Pienet flunssat kuuluvat välillä talveen, mutta seitsemäs flunssa saman talven aikana vetää mieltä jo vähän maahan. Olin kokeillut kaikkia helppoja ratkaisuja, kuten C-vitamiinia ja käsien jatkuvaa desinfiointia, mutta turhaan.

Toissa talvena taas yhden flunssan jälkeen valitin asiasta lounaalla työkaverilleni. Hän ehdotti, että aloittaisin avantouinnin. Tiesin heti, että se voisi auttaa. Avantouinti kuulosti nimittäin juuri niin epämiellyttävältä. Mutta tulisinko koskaan tekemään sitä?

Seuraavana päivänä olin parturissa leikkauttamassa hiuksiani. Juttelin parturini kanssa asioista, joista parturin kanssa jutellaan, tällä kertaa flunssasta. Kerroin hänelle työkaverini ehdotuksesta, ja pyörittelimme molemmat päätämme (minun tosin käskettiin heti pitää pääni paikallaan).

Olin juuri lukenut Collinsin katalyyttisiä mekanismeja käsittelevän artikkelin, ja jokin päässäni naksahti. Sanoin parturilleni, että ellen olisi seuraavan kerran parturiin tullessani aloittanut avantouintia, joutuisin maksamaan hänelle 50 euroa sakkoa.

Jo samalla viikolla olin selvittänyt, missä lähin avantouintipaikka on. Reilun viikon kuluttua kävin ensimmäistä kertaa avannossa.

Tuloksiin yllättävillä tavoilla

Katalyyttisiä mekanismeja on monenlaisia, mutta niillä on jotain tyypillisiä piirteitä. Ensinnäkin ne tuottavat tuloksia yllättävillä tavoilla ja tehokkaasti. Katalyyttiset mekanismit myös siirtävät valtaa kokonaisuuden kannalta edullisella tavalla, usein sellaisille, joilla tavallisesti valtaa ei ole. Olen käynyt samalla parturilla jo vuosia, mutta hän ei varsinaisesti muuten ole mitenkään läheinen ihminen minulle. Silti hänestä tuli yhtäkkiä merkittävä henkilö minun flunssanvastaisessa kamppailussani.

Jim Collins on tullut tunnetuksi erityisesti suuryrityksiä käsittelevistä kirjoistaan. Niinpä hän saa usein pyyntöjä konsultointityöhön suurilta yrityksiltä. Hän haluaa kuitenkin ensisijaisesti keskittyä kirjojen kirjoittamiseen, ja niinpä hän on kehittänyt kaksi katalyyttistä mekanismia ajankäyttönsä suojelemiseksi. Ne ovat Neljän päivän sääntö ja Tule Boulderiin -sääntö.

Neljän päivän sääntö tarkoittaa sitä, että Collins on yhden yrityksen käytettävissä korkeintaan neljän päivän ajan vuodessa. Tule Boulderiin -sääntö taas tarkoittaa, että Collins asioi vain sellaisten yritysten kanssa, joiden toimitusjohtaja tulee tapaamaan häntä hänen kotikaupunkiinsa Boulderiin. Boulder on Coloradon osavaltiossa ja aika kaukana yritysmaailman keskittymistä. Yrityksillä olisi kyllä varaa lennättää Collinsia lentokoneella minne vain, mutta jos suuryrityksen toimitusjohtaja suostuu tulemaan Boulderiin, Collins tietää, että yritys on tosissaan.

Kirjoittajan katalyyttiset mekanismit

Mitä muita katalyyttisiä mekanismeja sitten voi soveltaa kirjoittamiseen? Klassinen katalyyttinen mekanismi on tietysti deadline. Kaikki paljon kirjoittavat tietävät, että ilman deadlinea ei useinkaan synny mitään. Seth Godin onkin ehdottanut, että “deadlinea” pitäisi kutsua “live-lineksi”, elämänlinjaksi.

Eräs tehokas katalyyttinen mekanismi kokonaisen kirjan kirjoittamiseen on National Novel Writing Month. Se järjestetään kerran vuodessa, marraskuussa, ja sen aikana osallistujat kirjoittavat kokonaisen kirjan yhden kuukauden aikana. Tässäkin tiukka aikaraja ja sosiaalinen paine saavat aikaan tuloksia.

NaNoWriMo:n perustaja Chris Batyn kirja No Plot? No Problem!, jota olen aiemminkin kehunut, on muutenkin hauska kirja erilaisista katalyyttisistä mekanismeista. Baty ei käytä tekstissään termiä katalyyttinen mekanismi mutta esittelee niitä käytännössä monenlaisia. Hauskimpia ovat esimerkiksi seuraavat kaksi:

Valitse jokin epämiellyttävä organisaatio, jonka ideologiaa et voi sietää. Anna ystävällesi rahasumma ja ohjeet antaa tämä raha kyseiselle organisaatiolle, ellei kirjoitustyösi valmistu tiettyyn päivään mennessä.

tai

Tee ystäväsi kanssa sitoumus, että se, kumpi päivän aikana kirjoittaa vähemmän sanoja, joutuu kävelemään korttelin ympäri alusvaatteisillaan.

—

Tässä vielä muutama vinkki katalyyttisten mekanismien kehittämiseen:

1) Pyydä muiden apua katalyyttisten mekanismien määrittelyyn. Pidä
ideariihi ja keksi päättömiä ideoita. Jokin niistä voi toimia.

2) Älä ainoastaan lisää, poista. Älä pelkästään yritä keksiä uusia ideoita ja käytäntöjä tai tapoja. Joskus tehokkaampaa on luopua jostain sellaisesta, mitä nyt teet tai mitä sinulla on.

3) Luo, älä kopioi. Voit ottaa edellä olevista esimerkeistä ideoita ja mallia, mutta
oleellista on kuitenkin keksiä sellaisia keinoja, jotka saavat juuri sinut liikkeeseen.

4) Käytä rahaa mutta käytä muutakin. Raha, esimerkiksi erilaiset sakot tai palkkiot, voi olla tehokas katalyyttinen mekanismi. Koeta ottaa käyttöön jokin sellainen mutta keksi muitakin.

5) Ota käyttöösi useita katalyyttisiä mekanismeja. Valitse useampia mekanismeja, jotka täydentävät toisiaan.

6) Anna mekanismien kehittyä. Et välttämättä heti keksi parhaita ratkaisuja. Hio niitä vähitellen paremmiksi ja ota uusia käyttöön tai luovu toimimattomista.

—

Jim Collinsin katalyyttisiä mekanismeja käsittelevä artikkeli löytyy pdf-muodossa täältä. Hänen esimerkkinsä katalyyttisistä mekanismeista ovat inspiroivia ja hyvin monenlaisista ympäristöistä. Jos teema kiinnostaa sinuakin, lue artikkeli.

Kuva: alpha du centaure (Flickr)

Olen viime kuukausina käyttänyt väitöskirjani kirjoittamisessa niin sanottua Pomodoro-tekniikkaa. Se on italialaisen Francesco Cirillon alun perin opiskelemista varten kehittämä yksinkertainen ajanhallintamenetelmä. Nimi tulee siitä tomaatin muotoisesta munakellosta.

Pomodoro-tekniikan periaatteet ovat yksinkertaiset:

1) Valitse tehtävä
2) Säädä ajastimeen 25 minuuttia
3) Työskentele keskeytyksettä, kunnes ajastin soi
4) Kirjaa lyhyesti ylös, mitä teit
5) Pidä viiden minuutin tauko
6) Neljän tomaatin jälkeen pidä pidempi tauko (15-30 minuuttia)

Ja kyllä lähtee!

Ei tätä tekniikkaa kaikkeen kirjoittamiseen tarvitse. Esimerkiksi nämä blogikirjoitukset syntyvät vaivatta ihan ilman tomaatteja, ainakin jos on aikaa. Bloggaaminen on kuitenkin hyvin erilainen kirjoittamisen laji kuin väitöskirja.

Bloggaaminen, väitöskirja ja flow

Blogikirjoituksen kirjoittaminen on yleensä varsin lyhytkestoinen prosessi. Tekstin saa heti julkaistua, ja samoin melkein välittömästi näkee, että se saa lukijoita. Lisäksi tietää, että mahdollisesta epäonnistumisesta ei todennäköisesti seuraa mitään kovin vakavaa: tekstiä voi korjata jälkeenpäin, tai sen voi jopa tarvittaessa poistaa. Tehtävän selkeät rajat, välitön palaute ja epäonnistumisen “turvallisuus” ovat keskeiset tekijät flow-kokemuksessa, jollaiseksi blogikirjoittamista voi parhaimmillaan kuvata.

Väitöskirja on tavallaan bloggaamisen täydellinen vastakohta: Prosessi kestää kauan, liian kauan. Projektia on toisinaan hyvin vaikea jakaa mielekkäisiin osatehtäviin. Palautetta saa harvakseltaan. Lisäksi mielessä, ainakin heikkoina hetkinä, väijyy ajatus siitä lopullisesta nöyryytyksestä, joita esitarkastus ja väitöstilaisuus tietysti tulevat olemaan.

Siihen väitöstilaisuuteen pomodoro ei taida auttaa, mutta noihin muihin ongelmiin kyllä. Pomodoro-tekniikan avulla epämääräiset kirjoituspäivät jakautuvat todella yksinkertaisiin tehtäviin: työskentele 25 minuuttia.

Motivaation herättäjiä

Tavoitteiden asettamisen on useissa tutkimuksissa todettu lisäävän motivaatiota ja myös tuotteliaisuutta. Pomodoro-tekniikan avulla tavoitteenasettelun voi ikään kuin ulkoistaa itse tekstin ulkopuolelle. Tavoitteeni voi olla esimerkiksi kirjoittaa tänään kuusi tomaattia. Tällainen tavoite on hyvin helppo hahmottaa.

Tavoitteiden lisäksi tuotteliaisuutta lisää myös etenemisen seuraaminen. Siihen voi käyttää monenlaisia välineitä, vaikkapa Excel-taulukkoa. Mainion How to Write a Lot -kirjan kirjoittaja Paul J. Silvia tarjoaa todellisille tilastofriikeille jopa SPSS-ohjelmaan sopivan tiedoston, jonka avulla voi seurata työskentelyään.

Pomodoron avulla tämäkin tapahtuu hyvin, hyvin helposti. mytomatoes.com-laskuri toimii samanaikaisesti ajastimena ja pitää kirjaa työpäivistäsi.

25 minuuttia on lyhyt aika. Tämä osaltaan auttaa keskittymisessä. On nimittäin pakko pitää kiirettä, jos aikoo siinä ajassa saada jotain aikaiseksi. Näin myös tarve paeta Facebookin tai internetin houkutuksiin vähenee, koska tietää koko ajan, että pian voi tauolla tehdä mitä vain.

Kuva: iwolkow.de (Flickr)

Toisessa blogissani, Gradutakuussa, on vastikään avattu keskustelualue. Kyseessä on aika iso projekti, joka on vienyt melkoisesti aikaani, joten ajattelin mainostaa sitä myös tämän blogin puolella.

Keskustelualueen tarkoitus on tarjota paikka, jossa voi keskustella opinnäytteen kirjoittamisesta ja kaikesta muustakin opiskeluun liittyvästä. Olisi mukavaa, jos myös väitöskirjan tekijät löytäisivät tiensä keskustelualueelle.

Blogia pystyy ylläpitämään yksinkin, mutta kunnollisen keskustelun syntyminen vaatii lopulta yhteisön muodostumista ja useamman ihmisen panosta. Siksi ilahtuisin kovasti, jos saisin keskustelualueelle paljon innokkaita keskustelijoita. Uskoisin, että vertaistuelle ja rakentavalle keskustelulle olisi kuitenkin tarvetta.

Aluksi ajattelin, että voisin perustaa tämän Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -blogin alle oman keskustelualueen väitöskirjan tekijöille ja muille kirjoittajille. Foorumin tekninen ylläpito vie kuitenkin tällaiselta noviisilta aika paljon aikaa, joten on järkevämpää aluksi keskittyä tuohon yhteen.

Jos väitöskirjan tekijöitä kiinnostaa keskustelu, on hyvin vaivatonta perustaa tuonne Gradutakuun keskustelualueelle oma väitöskirjan kirjoittamiselle omistettu alue. Toistaiseksi väitöskirjasta ja kaikesta muustakin opinnäytteen tekemiseen liittyvästä voi kuitenkin keskustella jo olemassa olevilla alueilla.

Lue Gradutakuun keskustelualueesta lisää täältä tai tutustu siihen itse täällä.

Kuva: AlphaTangoBravo (Flickr)

Pekka Belt, Matti Möttönen ja Janne Härkönen ovat kolme Oulun yliopistossa tuotantotaloudesta väitellyttä tekniikan tohtoria, jotka ovat nyt julkaisseet myös oppaan väitöskirjan tekijöille. Opas on pdf-muodossa, joten se on siis kaikkien vapaasti ladattavissa täältä.

Oppaassa käsitellään esimerkiksi monografian ja artikkeliväitöskirjan hyviä ja huonoja puolia sekä palautteen hakemista. Esipuheessa kirjoittajat kertovat, että heidän taustansa on liike-elämässä. Tämä näkyykin oppaan tyylissä, joka on mutkaton ja positiivisella tavalla tavoitteisiin suuntautunut.

Kirjoittajat todellakin väittelivät itse kolmessa vuodessa, joten kannattaa ehkä ottaa vakavasti heidän vinkkinsä. Osa käsiteltävistä teemoista on tällaiselle jo vähän kokeneemmalle jatko-opiskelijalle aika tuttuja, mutta etenkin aloittavalle väitöskirjan tekijälle oppaasta löytyy varmasti hyviä vinkkejä.

Pekka Belt, Matti Möttönen & Janne Härkönen: Vinkkejä väitöskirjaprosessin nopeuttamiseen

Kuva: Tom@HK (Flickr)

Talentumin Suomen Laki -verkkopalvelussa ilmestyi tänään kirjoitukseni tiedostamattomasta prosessoinnista ja päätösten tekemisestä. Mikäli teema kiinnostaa, kolumni löytyy täältä.