Kuva: JD Hancock (Flickr)

Olen elokuun alussa menossa esitelmöimään otsikolla Yhteisöllinen kirjoittaminen. Olisikohan tästä yhteisöstä hyötyä esitelmän kirjoittamisessa?

Nykyisin kirjoittamisen yhteisöllisyys yhdistetään helposti automaattisesti sosiaaliseen mediaan ja uusiin teknologioihin, eikä tietysti ihan syyttä. Facebookissa voi syntyä merkityksellisiä(kin) keskusteluja lyhyen statuspäivityksen herättämänä. Blogikirjoitus taas voi synnyttää keskustelua kommenteissa, jotka taas saattavat antaa aiheen uuteen kirjoitukseen. Wikipedian ajankohtaiset artikkelit syntyvät kollektiivisesti ja runsaan keskustelun tuloksena.

Itse ajattelen kirjoittamisen yhteisöllisyyden ja sosiaalisuudeen olevan kuitenkin asia, joka on tietysti paljon yksittäistä mediaa laajempi. Kaikki kirjoittaminen on kommunikaatiota, ja kaikki tekstit syntyvät yhteisössä. Tämä on tietysti helppo ymmärtää silloin, kun kyse on vaikkapa kaunokirjallisuudesta tai yhteiskunnallisesta kirjoittamisesta. Sama pätee kuitenkin yhtä lailla vaikkapa koulun kirjoittamiseen.

Eikö äidinkielen ylioppilaskoe ole yhteisöllistä kirjoittamista selvimmillään? Yksi ryhmä keksii kasan aiheita ja otsikoita kirjoitelmille. Sitten toinen, aika iso ryhmä kirjoittaa ja tulee siinä samalla edustaneeksi vuosikertaansa ja omaa kouluaan. Lopulta kolmas ryhmä lukee tekstejä sekä arvioi ja arvostelee niitä.

Loppukeväästä lehdistössä herätti paljon keskustelua tämän vuoden äidinkielen ylioppilaskokeen arvostelussa tapahtuneet suuret arvosanojen muutokset. Eräskin äidinkielen opettaja ihmetteli avoimessa kirjeessään:

Miten selitän abiturienteille ja nuoremmille opiskelijoilleni, että äidinkielen arvosana riippuu toisinaan sensorista?

Jos tarkastelee kirjoittamista sosiokriittisestä näkökulmasta, tuo kysymys on järjetön: miten äidinkielen arvosana voisi koskaan olla riippumatta sensorista? Ehkäpä kaiken kirjoittamisen sosiaalisuus ja yhteisöllisyys olisi juuri se asia, joka opiskelijoiden ja opettajan olisi aika oppia. Kun opetan kirjoittamista vaikkapa yliopisto-opiskelijoille, korostan erityisesti sitä, että kirjoittaminen on toimintaa yhteisössä ja että oleellista on oppia hahmottamaan tuon yhteisön tavat ja arvostukset.

—

Omat ajatukseni kirjoittamisen yhteisöllisyydestä erityisesti tuon esitelmän suhteen ovat kuitenkin vasta hahmottumassa. Siksi haluankin värvätä sinut kirjoittamaan esitelmääni yhdessä kanssani.

Mitä sinulle tulee mieleen yhteisöllisestä kirjoittamisesta? Mikä siinä on erityisen huomionarvoista? Mitkä ovat mielestäsi oivallisia esimerkkejä kirjoittamisen yhteisöllisyydestä tai sen perustavanlaatuisesta sosiaalisesta luonteesta? Onko sosiaalinen media kirjoittamista yhteisöllisimmillään, vai onko se vain tehnyt näkyväksi jotain sellaista, joka on ollut arkipäivää ennenkin? Kerropa kommenteissa!

Kuva: moriza (Flickr)

Tämän äidinkielen tekstitaidon koetta käsittelevän kirjoituksen on kirjoittanut Lari Kotilainen.

Ylioppilaskokeen äidinkielen ja kirjallisuuden koe uudistui vuonna 2007, kun perinteisen äidinkielen ”aineen” eli esseen rinnalle ilmestyi tekstitaidon koe. Siinä missä essee on tuttu nykylukiolaisten mummoille ja vaareillekin, tekstitaidon koe taitaa olla vielä hieman epämääräinen kaikille asianosaisille. Kokelaan ei ole siis helppoa tietää, mitä häneltä odotetaan ja miten kannattaisi kokeessa vastata.

Mutta ei hätää, apu on tässä. Seuraavassa listassa on kaikille kokelaille kuusi vinkkiä, yksi jokaista tekstitaitotehtävästä saatavaa pistettä kohden.

1. Jaa aikasi oikein
Tekstitaitokokeen tavoitteena on testata kykyä ymmärtää ja soveltaa luettua. Älä siis pelkästään sovella, vaan muista myös ymmärtää. Jokaisen tehtävän kohdalla on syytä käyttää ensin reilusti aikaa tehtävän aineistoon tutustumiseen, sillä suoraan kirjoittamaan hyppäävältä jää helposti yhtä ja toista huomaamatta. Tekstitaidon kokeessa ei yllä kovin hyviin pisteisiin pelkillä hienoilla metaforilla, tarvitaan myös ajatuksia niiden takana! (Sama pätee muuten esseeseenkin, mutta se onkin toinen asia se.)

2. Löydä oleellinen
Kun tehtäviä pisteytetään, aivan ensin tarkastetaan, löytyykö vastauksesta kaikkein ilmeisimmät asiat. Niitä on yleensä karkeasti noin kolme. Jos siis analysoit mainosta, jonka pinta-alasta puolet peittää kuva, niin kuvasta on syytä sanoa jotain. Jos taas analysoit vaikkapa runon rakennetta, mahdolliset loppusoinnut tai niiden puute on syytä mainita. Muuten olet unohtanut yhden noin kolmesta pääasiasta ja voit olla varma, että opettajasi ja sensori huomaavat sen.

3. Oma ajattelu sallittu
Kun olet löytänyt kaikkein ilmeisimmät asiat, voit keskittyä briljeeraamaan. Katso naapuripulpetissa äheltävää Keijoa. Hänkin huomasi ehkä mainoksen kuvan, mutta huomasiko hän kirjoittajan ovelan puhuttelun ja avainsanojen toiston? Ei vai? No tästä ropisee lisäpisteitä. Villejäkin ajatuksia saa olla, mutta ne pitää AINA muistaa perustella kunnolla tehtävän aineiston avulla.

4. Suunnittele kokonaisuus
Ajattelu hoidettu, aika kaataa tulokset paperille? Kärsivällisyyttä! Pienellä rakenteen suunnittelulla saa ihmeitä aikaan. Ensin johdatus, sitten havainnot, loppuun lyhyt yhteenveto. Havaintojen esittely on tietenkin tärkein osa, joten siihen kannattaa panostaa. Etene vaikka ilmeisistä havainnoista satunnaisempiin. Muista myös ryhmitellä havaintojasi. Jos huomaat jonkin kaikkia havaintoja yhdistävän seikan – joka on vielä tehtävänannon kannalta oleellinen –, voit rakentaa havaintojen esittelyn sen ympärille.

5. Kirjoita
Sanotaan, että tekstitaidon vastauksessa kielen merkitys on pienempi kuin esseessä. Näin onkin, ja siksi olen kehottanut käyttämään kunnolla aikaa aineistotekstien analysoimiseen. Edelleen kyseessä on kuitenkin äidinkielen koe. Kun analyysi on tehty, kirjoitetaan sujuvaa ja ennen kaikkea ymmärrettävää kirjakieltä. Jos lukija ei ymmärrä lauseitasi, hän tuskin ymmärtää hienoja ajatuksiasikaan. Jos tunnet halua kirjoittaa hämärästi, jotta sensori ei huomaa puutteita havainnoissasi, palaa kohtaan 2. Heti. Hop hop.

Kannattaa myös muistaa, että kohdallesi sattuva sensori saattaa olla noin 150-vuotias. Hänen mielestään meinata, tykittää ja pomo luultavasti ovat vielä puhekieltä, vaikka ne mielestäsi olisivatkin aivan käypää kirjakieltä. Varman päälle pelaava välttää niitä ja vastaavia vastauksessaan.

6. Tarkasta
Jaska lähti jo, Liisakin laittaa jo kyniään penaaliin, Kimmo otti tupakat esille, enköhän minäkin ole sitten valmis… Ei vielä, vielä pitää tehdä tarkistusluku. Turhat virheet vähentyvät ainakin puoleen, jos viitsii lukea oman tekstinsä lopuksi ajatuksella. Jos ne viimevuotiset kokelaat, jotka puhuessaan Ibsenin näytelmästä Villisorsa kirjoittelivat välillä villihanhesta ja välillä villivarsasta, olisivat lukeneet lopuksi tekstinsä, tämäkin sensori olisi jäänyt muutamista nauruista paitsi. Sama pätee (toivottavasti) siihen sankariin, joka kertoi Astrid Lindgrenin kirjoittaneen Muumi-kirjat. Pieni ajattelutauko vielä loppuun siis. Se ei ole varmasti liikaa pyydetty, kun ajattelee, että 12 vuoden koulutusputki on lopuillaan.

- – - – -

Siinä siis kuusi vaatimatonta vinkkiä. En voi luvata, että niitä seuraamalla saa täydet kuusi pistettä, mutta takuulla enemmän kuin ne sivuuttamalla.

Lopuksi toivotan vielä ajattelemisen ja kirjoittamisen iloa kaikille kokelaille!

Lari Kotilainen

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden sensorina arvioinut tähän mennessä noin 2000 tekstitaidon vastausta ja antanut niistä luultavasti noin 6000 pistettä. Larin ajatuksiin voit tutustua myös hänen Suomensuojelija-blogissaan.