Kuva: @jbtaylor (Flickr)

Sain käsiini hauskan ohjeiston, joka on tarkoitettu historiaa käsitteleviä tieteellisiä tekstejä tuottaville. Historioitsijoiden lisäksi se soveltuu mainiosti kaikille tieteellistä kirjoittamista muodossa tai toisessa harjoittaville. Ohje ei tosiaan ole mikään uusi, mutta kovin ajankohtainen se silti on.

Tekstin on tuottanut historian professori Theron F. Schlabach. Tekstin alkuperäinen versio on hieman pidempi ja sisältää käskyjen lisäksi kommentaaria, hieman Ison Katekismuksen tapaan.

Minulle kuitenkin riittävät pelkät käskyt. Tässä ne ovat englanninkielisessä muodossa:

Ten Commandments of Good Historical Writing

1. Thou shalt begin with an outline that buildeth thy entire paper around thy central ideas.
2. Thou shalt avoid self-conscious discussion of thy intended purposes, thy strategy, thy sources, and thy research methodology.
3. Thou mayest covet other writers’ ideas but thou shalt not steal them.
4. Thou shalt strive for clarity above cuteness; thou shalt not use jargon when common language will serve, nor a large word when a small one will serve, nor a foreign term when an English one will serve, nor an abstract term where a vivid one is possible.
5. Remember thy paragraph to keep it a significant unity; thou shalt not fragment thy discussion into one short paragraph after another, and neither shalt thou write a paragraph that fails to develop a topical idea.
6. Thou shalt write as if thy reader is intelligent–but totally uninformed on any particular subject: hence, thou shalt identify all persons, organizations, etc., and shalt in every way try to make thy paper a self-sufficient unit.
7. Thou shalt use quotations sparingly and judiciously, only for color and clarity; if thou must quote, quotations should not break the flow of thine own language and logic, and thy text should make clear whom thou art quoting.
8. Thou shalt not relegate essential information to thy footnotes.
9. Thou shalt write consistently in past tense, and in other ways keep thy reader firmly anchored in time.
10. Thou shalt not use passive voice.

Copyright © 1996 by Theron F. Schlabach

Kuva: Shandi-lee (Flickr)

Olen kirjoittanut harrastuksena ja työkseni monenlaisilla tavoilla. Bloggaaminen on kuitenkin ehkäpä hauskin kirjoittamisen laji, jonka tiedän. Se on siis todella kivaa!

Hahmottelen tässä kirjoituksessa sitä, mistä tämä johtuu. Pohdin kysymystä lähinnä siis kirjoittamisen näkökulmasta: miksi bloggaaminen on erityisen kiva ja tyydyttävä kirjoittamisen laji? Seuraavassa muutama keskeinen syy.

1) Julkaisuväline on kokonaan sinun hallinnassasi

Kirjoititpa sitten kirjoja, lehtiartikkeleita, akateemisia tekstejä tai melkein mitä tahansa muuta, aina joku toinen yleensä puuttuu tekstiisi tai tekee lopulta siihen liittyvät päätökset. Kirjojen kohdalla näin tekee kustannustoimittaja tai kustantaja muuten, lehtijuttujen kohdalla päätoimittaja tai toimitussihteeri ja akateemisten tekstien osalta vaikkapa ohjaaja tai lehtien päätoimittajat ja refereet.

En nyt tarkoita, että nämä tekstiisi puuttuvat henkilöt ainoastaan hankaloittavat työtäsi, päinvastoin. Esimerkiksi edellä mainitsemieni henkilöiden antamat kommentit ovat tehneet monista minunkin kirjoittamistani teksteistä paljon parempia kuin olisin yksin saanut aikaiseksi.

Silti on todella vapauttavaa kirjoittaa välillä niin, että kukaan ei voi puuttua teksteihisi. Blogi on sinun oma julkaisusi. Voit kirjoittaa blogiisi mitä haluat, juuri niin kuin haluat, juuri silloin kun haluat.

2) Kirjoittamisen prosessi on lyhyt

Kirjoittaminen on haastava laji siinä mielessä, että toisinaan kirjoittamisen prosessi kestää hyvin, hyvin kauan. On vaikeaa pitää yllä motivaatiota, jos yksittäisen tekstin tuottamisen prosessi kestää kuukausia tai jopa vuosia. Usein prosessi on myös ainakin osittain kirjoittajan hallitsemattomissa. Vaikka tekisit oman tekstisi nopeasti, kustannusprosessi voi kestää kauan.

Blogatessa tekstin saa kirjoitettua ja julkaistua saman tien. Tämä on erittäin tyydyttävää!

Taas pieni varaus: Se, että blogatessa julkaiseminen on mahdollista nopeasti, ei välttämättä tarkoita, että tekstit kannattaa aina julkaista heti ne kirjoitettuaan.

Olen itse huomannut, että usein blogiartikkelit paranevat sillä, että antaa niiden hautua vaikkapa yön yli ja muokkaa sitten niitä vielä hieman. Blogiartikkelin julkaisuajankohta vaikuttaa myös yllättävän paljon siihen, kuinka paljon se saa lukijoita. Toisinaan kannattaa lykätä julkaisua sellaiseen ajankohtaan, että sinun lukijasi ovat hereillä ja halukkaita tekstisi lukemaan.

3) Visuaalinen puoli

Opiskelin viime vuosituhannen lopussa eräässä uusmedia-alan koulutuksessa, joka tosin jäi minulta silloin kesken. Yksi sen koulutuksen tärkeimmistä hyödyistä oli kuitenkin se, että tajusin aika pian olevani paljon parempi kirjoittamisessa kuin visuaalisessa suunnittelussa.

Kun tunnilla piti sommitella muutamasta sanasta, parista muodosta ja parista väristä kokonaisuus, toiset saivat heti luotua jotain hienoa. Minä taas – no sanotaanko, että olen parempi kirjoittamaan.

Tästä huolimatta blogin visuaalisen asun suunnitteleminen on todella tyydyttävää. Minusta on tärkeää, että oma blogini myös näyttää miellyttävältä. Blogissa tämä on myös mahdollista erilaisten teemojen ja vaikkapa Flickr-sivustolta löytyvien Creative Commons -kuvien avulla.

Oman blogin visuaalisen ilmeen kehittäminen on todellisuudessa niin helppoa, että välillä ihmettelen, miksi kaikki eivät näe samaa pientä vaivaa. Esimerkiksi Uuden Suomen blogit saavat varmasti sata kertaa enemmän lukijoita kuin minun blogini, mutta minun blogini näyttävät kyllä sata kertaa paremmilta!

4) Tekstilajien kirjo

Yksi hauskimmista asioista bloggaamisessa on se, että blogiin voi kirjoittaa hyvin monenlaisia tekstejä.

Molempien blogieni ydin ovat eräänlaiset how to -artikkelit sekä blogien teemaa käsittelevät periaatteelliset kirjoitukset. Tavoitteenani on tarjota lukijoille uusia ajatuksia, opastusta ja vinkkejä. Silti tämän lisäksi olen voinut kirjoittaa blogeihini henkilökohtaisempia juttuja, mielipidetekstejä, kirjaesittelyitä, uutisia tai hieman akateemisempiakin artikkeleita. Ja blogiin voi tietysti tehdä vaikkapa haastatteluita siten, että käytännössä haastateltava kirjoittaa melkein koko artikkelin itse! (Niitä minun pitäisi tehdä enemmän.)

Silti tästä kaikesta muodostuu järkevä kokonaisuus, ainakin jos blogin teema on mielekkäästi rajattu. Sitä paitsi edes sitä teemaa ei tarvitse rajata mielekkäästi, ellei halua.

5) Saat lukijoita ja palautetta

Parasta ja ehkäpä melkein koukuttavinta blogikirjoittamisessa on tietysti se, että pienellä vaivalla blogikirjoitus saa heti lukijoita ja että näet nuo lukijat myös heti blogin kävijätilastoista. Lisäksi lukijat voivat todella kommentoida tekstiäsi. Jokainen Facebook-peukutus tuntuu hyvältä, kun on nähnyt vaivaa jonkin jutun eteen.

Olen käyttänyt elämästäni useamman vuoden muutaman tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen. Muutama ihminen lukee nuo artikkelit hyvin tarkasti ja useampaan kertaan, lähinnä ohjaajani ja refereet sekä lopulta tietysti väitöskirjani esitarkastajat ja vastaväittäjä. Heidän kommenttiensa lisäksi en ole kuitenkaan ainakaan tähän mennessä tainnut saada ainuttakaan spontaania lukijapalautetta jo julkaistuista kolmesta artikkelistani.

Akateeminen julkaiseminen on omalla tavallaan hyvin tyydyttävää, mutta kovin vuorovaikutteista se ei kuitenkaan ole. Onneksi toisenlaiset kirjoittamisen lajit tarjoavat tuota vuorovaikutusta, sillä muuten minun akateeminen kirjoittajan urani olisi todennäköisesti jäänyt paljon lyhyemmäksi.

—

Bloggaaminen ei tietystikään ole ainoastaan hauskaa. Siitä on myös hyötyä. Lue hyödyistä lisää täällä.

Oletko kyllästynyt selittämään, mistä väitöskirjatutkimuksessasi on kysymys? Esitä se tanssimalla!

Science-lehdessä on jo kolmannen kerran julkistettu kilpailu, jossa tehtävänä on esittää oma väitöskirjatutkimus tanssimalla. Neljä finalistia on jo valittu, ja niistä yksi on alla. Loppuja pääset katselemaan täältä.

Kuva: AlphaTangoBravo (Flickr)

Pekka Belt, Matti Möttönen ja Janne Härkönen ovat kolme Oulun yliopistossa tuotantotaloudesta väitellyttä tekniikan tohtoria, jotka ovat nyt julkaisseet myös oppaan väitöskirjan tekijöille. Opas on pdf-muodossa, joten se on siis kaikkien vapaasti ladattavissa täältä.

Oppaassa käsitellään esimerkiksi monografian ja artikkeliväitöskirjan hyviä ja huonoja puolia sekä palautteen hakemista. Esipuheessa kirjoittajat kertovat, että heidän taustansa on liike-elämässä. Tämä näkyykin oppaan tyylissä, joka on mutkaton ja positiivisella tavalla tavoitteisiin suuntautunut.

Kirjoittajat todellakin väittelivät itse kolmessa vuodessa, joten kannattaa ehkä ottaa vakavasti heidän vinkkinsä. Osa käsiteltävistä teemoista on tällaiselle jo vähän kokeneemmalle jatko-opiskelijalle aika tuttuja, mutta etenkin aloittavalle väitöskirjan tekijälle oppaasta löytyy varmasti hyviä vinkkejä.

Pekka Belt, Matti Möttönen & Janne Härkönen: Vinkkejä väitöskirjaprosessin nopeuttamiseen

Kuva: woodleywonderworks (Flickr)

Tutkimussuunnitelma on hyvin tärkeä tekstilaji väitöskirjan tekijälle. Rahoituksen saaminen ja siten koko väitöskirjan toteutuminen ovat usein kiinni hyvästä tutkimussuunnitelmasta.

Olen aiemmassa artikkelissani pohtinut hieman tutkimussuunnitelman erilaisia tehtäviä sekä sitä, miten väitöskirjaa ylipäätään kannattaa suunnitella. Tässä artikkelissa annan muutamia vinkkejä, joiden avulla tutkimussuunnitelmastasi tulee parempi.

En väitä olevani mikään suuri auktoriteetti tutkimussuunnitelmien ja apurahahakemusten suhteen. Oikeastaan pohdin tätä asiaa siksi, että haluaisin itsekin kehittyä suunnitelmien ja hakemusten laatijana. Olen kuitenkin osallistunut pariin hyvään koulutukseen aiheesta. Lisäksi olen lukenut muutaman vuoden aikana pitämilläni tieteellisen kirjoittamisen kursseilla kymmeniä väitöskirjojen ja satoja gradujen tutkimussuunnitelmia aika monelta eri alalta. Tässä esittämäni mielipiteet perustuvat näihin havaintoihin.

Muutama yleinen ohje

Tutkimussuunnitelmien ja apurahahakemusten tekemiseen annetut ohjeet vaihtelevat suuresti esimerkiksi säätiöiden ja tutkijakoulujen välillä. Lue ohjeet siis huolella ja räätälöi jokainen tutkimussuunnitelmasi ohjeiden mukaiseksi. Liitä ehdottomasti mukaan kaikki pyydetyt liitteet.

On selvää, että jos et noudata ohjeita, on turha haaveilla rahoituksesta. Tutkimussuunnitelmasta tulee myös hyvin erilainen, jos sen pituus on yksi, viisi tai kymmenen sivua. Käytää aikaa siihen, että pohdit, mikä kulloinkin on keskeistä.

Jos hakemukseen pyydetään tiivistelmää tutkimussuunnitelmasta, sen laatiminen kannattaa ottaa vakavasti. Voi olla, että tutkimussuunnitelmaasi ei edes lueta, ellei tiivistelmä tee vaikutusta.

Kiinnitä huomiota myös siihen, millaisella tyylillä kirjoitat. Väitöskirjaprosessin alussa saatat tuntea itsesi hyvin epävarmaksi sen suhteen, mitä sinun on tarkoitus tutkimuksessasi tehdä tai miten kauan siinä menee. Tuolle epävarmuudelle ei kuitenkaan ole sijaa suunnitelmassa. Esitä siinä asiat dynaamisesti ja varmasti, aivan kuin tietäisit, mitä olet tekemässä!

Myös tekstin viimeistelyyn ja ulkoasuun kannattaa kiinnittää huomiota. Mikäli äidinkielen knopit ja selkeä tyyli eivät kuulu vahvuuksiisi, kannattaa pyytää palautetta joltain sellaiselta, joka voi auttaa sinua parantamaan tekstisi luettavuutta. Palautteen hakeminen ylipäätään kannattaa aina, kirjoititpa sitten mitä tahansa.

Jos tällaiset yleiset hakemusten tekoon liittyvät kysymykset kiinnostavat sinua enemmän, suosittelen, että tutustut esimerkiksi oman tiedekuntani rahoitusta käsitteleviin sivuihin ja siellä oleviin linkkeihin. Erityisen hyödyllinen on Mari Pulkkisen esitys, johon suora linkki on tässä.

Seuraavaksi kuitenkin vielä muutama erityinen vinkki, joiden avulla saat tutkimussuunnitelmastasi selkeästi paremman.

1) Ongelma ja toteutus heti alkuun
Havaintojeni mukaan seuraavan kaltaiset aloitukset ovat varsin tyypillisiä tutkimussuunnitelmissa:

“Vygotskyn kirjoituksissa ja erityisesti niihin perustuvissa oppimiskäsityksissä on usein korostettu…”

tai

“Viime vuosina yhteiskunnallisessa keskustelussa on tullut esille monenlaisia…”

Aloitetaan siis hyvin, hyvin kaukaa. Ongelma ei sinällään ole taustoittamisessa. Ongelma on siinä, että lukija saattaa sivun verran luettuaankin olla täysin tietämätön, mitä olisi tarkoitus tutkia ja miksi Vygotsky tai yhteiskunnallinen keskustelu ovat tässä yhteydessä relevantteja. Jos lukijan edessä on kymmeniä suunnitelmia, voi olla, että sinun suunnitelmasi siirtyy melko pian sivuun.

Suosittelen, että kerrot aivan suunnitelmasi alussa lyhyesti ja selkeästi, mitä aiot tutkimuksessasi tutkia ja miten tulet sen tekemään. Saattaa olla järkevää tehdä tämä aivan ensimmäisessä virkkeessä. Esimerkiksi jotenkin näin:

“Tutkin väitöskirjassani äidinkielen opettajien kielikäsityksiä tutkimushaastattelujen avulla.”

Tämän jälkeen voit halutessasi puhua Vygotskysta sekä yhteiskunnallisesta keskustelusta, ja lukijakin todennäköisemmin ymmärtää, miksi teet sen. Tutkimuksesi toteutusta ja metodeja voit sitten kuvata yksityiskohtaisemmin myöhemmin suunnitelmassasi.

2) Aukon osoittaminen (”Establishing the niche”)
Establishing the niche on englanninkielinen käsite, jonka voi kääntää esimerkiksi aukon osoittamiseksi. Olen oppinut käsitteen alun perin John Swalesiltä, joka tutki klassisessa tutkimuksessaan tieteellisten artikkelien rakennetta.

Swales havaitsi, että artikkeleissa toistui usein samankaltainen kuvio: kirjoittaja osoitti, kuinka tutkimuskentästä puuttuu juuri sellainen tutkimus, jota hänen artikkelinsa toteuttaa. Niche on käsite, jota käytetään esimerkiksi markkinoinnissa ja yritysmaailmassa. Osoittamalla tutkimuskentässä olevan aukon tutkija siis osoittaa, että markkinoilla on tarvetta hänen tutkimukselleen.

Aukon osoittamisella tehdään tavallaan kaksi asiaa samanaikaisesti: osoitat sen, että tunnet tutkimuskentän, sekä sen, että tutkimuksesi on tarpeellinen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta jos siihen pystyt, olet varsin hyvässä asemassa.

Swalesin aineistona oli julkaistuja tieteellisiä artikkeleita. Voi ajatella, että tutkimuksen hyväksyminen arvostettuun julkaisuun on jo sinällään osoitus tutkimuksen tarpeellisuudesta. Silti kirjoittajat osoittivat tämän seikan myös tekstissään. Sinun tutkimustasi ei ole vielä julkaistu tai edes rahoitettu. Aukon osoittaminen on siis hyvin tärkeää.

Kuva: woodleywonderworks (Flickr)

3) Kerro, mitä olet jo tehnyt
Tutkimussuunnitelma on nimensä mukaisesti suunnitelma, ja se suuntautuu paljolti eteenpäin. Silti on hyvin tärkeää kertoa suunnitelmassa kaikki, mitä olet jo tehnyt. Pyrit siis osoittamaan, että tutkimuksesi on itse asiassa jo aika pitkällä ja että sinä itse olet siihen hyvin sitoutunut rahoituspäätöksestä riippumatta.

Tämä ei tietysti ole välttämättä aivan helppoa, jos olet aivan alussa. Mieti ja ideoi kuitenkin avoimella mielellä. Oletko jo suorittanut jotain jatko-opintoja? Onko sinulla jo aineisto? Miten muuten voisit osoittaa, että olet jo edennyt suunnitelmassasi?

Omaan biografiseen tietoon viittaaminen ei välttämättä ole lukijasta aina kovin kiinnostavaa, eikä se aina ole toimiva tapa perustella sitä, miksi tutkimusta pitäisi tehdä. Taitavasti tehtynä omiin aiempiin kokemuksiisi viittaaminen voi kuitenkin toimia osoittamaan, että tutkimuksesi on sinulle läheinen. Teitkö gradusi samasta aiheesta tai samalla menetelmällä? Vai onko tutkimuskysymyksesi syntynyt kokemuksistasi opettajana?

Tutkimussuunnitelman tarkoitus on vakuuttaa lukija kahdesta asiasta: 1) tutkimus on tarpeellinen ja 2) sinä olet oikea henkilö sitä tekemään. Mieti, millä kaikilla tavoilla voisit tämän tehdä.

4) Pohdi tutkimuseettisiä kysymyksiä
Tutkimuseettiset kysymykset ovat jo vuosia olleet ajankohtainen teema tutkimuksen tekemiseen liittyvässä keskustelussa. Toisilla aloilla ja esimerkiksi Suomen Akatemialta rahoitusta haettaessa tutkimuseettiset kysymykset ovat yksi pakollisista suunnitelmaan sisällytettävistä teemoista. Sinun suunnitelmasi kohdalla kyse ei välttämättä ole pakosta, mutta suosittelen sitä vahvasti.

Se, mitä tutkimuseettisiin kysymyksiin oman tutkimuksesi kohdalla sisältyy, vaihtelee luonnollisesti alasta ja aiheesta riippuen. Myös suunnitelman pituus rajoittaa teeman käsittelyä. Tutkimuseettisistä periaatteista ja hyvästä tieteellisestä käytännöstä löytyy runsaasti tietoa vaikka googlaamalla, mutta suoraan sanottuna ohjeet liikkuvat usein varsin abstraktilla tasolla.

Oma väitöskirjatutkimukseni käsittelee graduseminaarien ja gradunohjaamistapaamisten vuorovaikutusta. Aineistokseni olen videoinut aitoja ohjaajien ja opiskelijoiden tapaamisia. Omassa tutkimussuunnitelmassani pohdin esimerkiksi tutkimukseen osallistuvien henkilöiden anonymiteetin säilyttämistä sekä sitä, miten itse videointi voisi häiritä ihmisten työskentelyä mahdollisimman vähän. Lisäksi hahmottelin mahdollisuutta siitä, että tutkimukseen osallistuminen voisi olla jopa osallistujien ohjaajuutta ja tutkijuutta tukeva prosessi.

Sain suunnitelmani tuosta osiosta useammaltakin henkilöltä hyvää palautetta, ja sitä kutsuttiin “professionaaliksi”. Uskoisin, että sinäkin haluat, että suunnitelmasi antaa professionaalin vaikutelman. Tutkimuseettisten periaatteiden noudattaminen tutkimuksessa on tietysti lähtökohta, mutta muista niiden sisällyttäminen myös suunnitelmaan.

Yksi malli tutkimuseettisten kysymysten käsittelystä löytyy myös täältä.

Lopuksi vielä kaksi asiaa, joita kannattaa välttää:

1) Harkitse viittauksia metodologisiin oppaisiin
Tutkimussuunnitelmassasi on todennäköisesti jakso tai luku, jossa esittelet tutkimuksesi metodologista toteutusta. Mieti tarkasti, mihin lähteisiin siinä jaksossa viittaat. Tutkimussuunnitelman on tarkoitus osoittaa, että olet todella perehtynyt alaasi.

Esimerkiksi Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran Tutki ja kirjoita, Alasuutarin Laadullinen tutkimus tai Hirsjärven ja Hurmeen Tutkimushaastattelu ovat hyviä kirjoja ja saattavat auttaa sinua merkittävästikin eteenpäin. Nämä kaikkien tuntemat kirjat eivät kuitenkaan osoita vielä mitään omasta perehtyneisyydestäsi. Siksi kannattaa miettiä, onko niihin tarpeen tai hyödyllistä viitata vai kannattaisiko pohtia muita vaihtoehtoja.

2) Älä kuvaile tutkimusmenetelmääsi näin: “Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen”
Ymmärrän, että jako kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen tutkimukseen on toisilla aloilla tärkeä. Se voi olla myös tärkeä oman tutkijaidentiteettisi näkökulmasta.

Ongelma on vain siinä, että tutkimusmenetelmän kuvaaminen tällä tavoin ei kerro siitä vielä juuri mitään. Tutki ja kirjoita -kirjassa on taulukko, jossa luetellaan kymmeniä erilaisia laadullisia tutkimusmenetelmiä, eikä siinä ole edes mainittu menetelmää, jota minä käytän.

Kuvaile metodiasi siis yksityiskohtaisemmin, niin, että lukijakin saa käsityksen siitä, mitä olet tekemässä. Ei sana kvalitatiivinen ole kielletty, mutta yksin se ei kerro tutkimuksestasi vielä mitään.

–

Tässä oli muutama omiin kokemuksiini perustuva vinkki. Kuulisin mielelläni myös sinun ajatuksistasi ja kokemuksistasi sekä hyviksi havaitsemistasi vinkeistä. Kerropa niistä kommenteissa!