Kuva: visualpanic (Flickr)

Olen tänään viimein jäämässä kesälomalle. Tavoitteeni on viettää seuraavan neljän viikon aikana mahdollisimman vähän aikaa tietokoneen äärellä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -blogi jää kesätauolle.

Gradutakuu-blogissani sen sijaan ilmestyy heinäkuussa jokunen artikkeli. Jos siis kaipaat kesälukemista, suuntaa sinne. Kesän artikkelit käsittelevät varsin yleisiä teemoja, kuten oppimista ja tavoitteita. Niinpä ne kiinnostavat ehkä myös niitä, joille opinnäyte ei ole ajankohtainen asia. Esimerkiksi eilen ilmestyneessä artikkelissa käsittelin projektin emotionaalista kaarta.

Elokuun alussa aloitan uudessa työssäni, Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa, aivan uudessa äidinkielen viestintäopetuksen yksikössä. Tehtäväni on siellä kahden kollegani kanssa kehittää yliopiston kirjoittamisen opetusta, kehittää Kielijelppi-verkkopalvelua sekä pitää erilaisia kirjoittamisen kursseja.

Olen tuosta uudesta työstäni erittäin innoissani! Toivottavasti aikaa jää myös bloggaamiselle. Ja sitten pitäisi tietysti saada valmiiksi myös yksi väitöskirja…

Toivotan oikein mukavaa kesää kaikille lukijoille! Toivottavasti säät ovat suotuisia ja Espanja voittaa maailmanmestaruuden!

Kuva: iwolkow.de (Flickr)

Toisessa blogissani, Gradutakuussa, on vastikään avattu keskustelualue. Kyseessä on aika iso projekti, joka on vienyt melkoisesti aikaani, joten ajattelin mainostaa sitä myös tämän blogin puolella.

Keskustelualueen tarkoitus on tarjota paikka, jossa voi keskustella opinnäytteen kirjoittamisesta ja kaikesta muustakin opiskeluun liittyvästä. Olisi mukavaa, jos myös väitöskirjan tekijät löytäisivät tiensä keskustelualueelle.

Blogia pystyy ylläpitämään yksinkin, mutta kunnollisen keskustelun syntyminen vaatii lopulta yhteisön muodostumista ja useamman ihmisen panosta. Siksi ilahtuisin kovasti, jos saisin keskustelualueelle paljon innokkaita keskustelijoita. Uskoisin, että vertaistuelle ja rakentavalle keskustelulle olisi kuitenkin tarvetta.

Aluksi ajattelin, että voisin perustaa tämän Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -blogin alle oman keskustelualueen väitöskirjan tekijöille ja muille kirjoittajille. Foorumin tekninen ylläpito vie kuitenkin tällaiselta noviisilta aika paljon aikaa, joten on järkevämpää aluksi keskittyä tuohon yhteen.

Jos väitöskirjan tekijöitä kiinnostaa keskustelu, on hyvin vaivatonta perustaa tuonne Gradutakuun keskustelualueelle oma väitöskirjan kirjoittamiselle omistettu alue. Toistaiseksi väitöskirjasta ja kaikesta muustakin opinnäytteen tekemiseen liittyvästä voi kuitenkin keskustella jo olemassa olevilla alueilla.

Lue Gradutakuun keskustelualueesta lisää täältä tai tutustu siihen itse täällä.

Kuva: flikr (Flickr)

Onnistuin viime viikolla liukastumaan jalkäkäytävällä ja murtamaan jalkani. Nyt jalassani on hieno punainen kipsi!

Tilanne ei ole aivan niin siisti kuin aluksi luultiin: murtumia on nilkassa molemmilla puolilla. Nyt uuden röntgenin mukaan nilkka näyttäisi kuitenkin olevan hyvin kipsin sisällä eikä leikkausta tarvita.

Koetan tässä sairasloman aikanakin kirjoitella tänne blogiin, mutta voi olla, että tahti on hieman verkkaisempi. Koettakaapa nauttia hienosta talvesta ja katsokaa, mihin astutte!

Ylen viime syksynä lanseeraama Kohtaus-palvelu tarjoaa monenlaista materiaalia kirjoittajille ja tv-ohjelmien tekemisestä kiinnostuneille. Tarjolla on blogeja, uutisia, materiaalia kirjoittajille sekä kilpailuja.

Blogit päivittyvät suhteellisen verkkaisesti, mutta esimerkiksi Star Wreck -ohjaaja Timo Vuorensolan räväkät mielipiteet ovat herättäneet mukavasti keskustelua.

Kovin moni järjestää kilpailuja lukijoiden houkuttelemiseksi, mutta Kohtauksen kilpailut tuntuvat ainakin ensivaikutelman perusteella aidosti järkeviltä. Kuunnelmakilpailussa nimittäin tuotettiin omia minikuunnelmia, joita lukijat (vai kuulijat?) sitten äänestivät.

Seuraava iso projekti Kohtauksessa on Käsikirjoitus.Nyt-kurssi, jolle voi hakea 15.2.2010 asti. Kurssilla nimekkäät dramaturgit ja ohjaajat kommentoivat kurssille valittujen opiskelijoiden tuottamia lyhytelokuvakäsikirjoituksia.

Yle ei lupaa osallistujille mainetta ja kunniaa automaattisesti, mutta olettaisin, että tällaisten kilpailujen ja kurssien tarkoitus on myös etsiä lupaavia tekstejä ja tekijöitä. Ehkäpä sinunkin käsikirjoituksesi on pian Ylen tuotannossa!

Kuva: jesse.millan (Flickr)

Varsin yleinen käsitys on, että nuoriso rappeuttaa moraalin lisäksi kielen ja että jokainen sukupolvi on aina edeltävää huonompi kirjoittamaan. Wired-lehden syyskuun numerossa uutisoitiin kiinnostavasta tutkimushankkeesta, jonka tulokset osoittivat kuitenkin aivan muuta.

Professori Andrea Lunsfordin johtama tutkimusryhmä otti tehtäväkseen tutkia nuorten kirjoittamista hyvin perusteellisesti. He tutustuivat Stanfordin yliopiston opiskelijoiden kirjoittamiseen sen kaikissa muodoissa. Tutkimusryhmä analysoi opiskelijoiden kirjoittamia opiskelutekstejä mutta myös kaikkea muuta, mitä he elämässään kirjoittivat: tekstiviestejä, sähköposteja, chat-keskusteluja ja niin edelleen. Yhteensä tutkittiin peräti 14 672 tekstiä.

Tutkimuksen tulos oli selkeä: nuoret ovat aiempia sukupolvia selvästi parempia kirjoittajia. Edellisten sukupolvien kirjoittaminen ja kirjoittamisen opiskelu on ollut puhtaasti luokkahuoneessa tapahtuvaa toimintaa. Tekstejä on tuotettu, koska opettaja niin käskee, ja niitä on tuotettu yksinomaan opettajalle. Koulun ja opintojen jälkeen useimmat eivät ole kirjoittaneet lainkaan, ellei kirjoittaminen ole yksiselitteisesti kuulunut työnkuvaan, kuten vaikkapa juristeilla tai toimittajilla.

Tämän päivän nuorten suhde kirjoittamiseen on hyvin toisenlainen. Suurin osa heistä on tottunut viestimään kirjoittamalla hyvin monenlaisilla foorumeilla. Nuorille on koko ajan hyvin selvää, kenelle he kirjoittavat ja miksi he kirjoittavat. Nämä ovat hyvän kirjoittamisen kaksi keskeisintä elementtiä.

Tutkimusryhmä ei löytänyt todisteita myöskään siitä, että sähköinen viestintä rappeuttaisi nuorten kirjoittamista muissa tekstilajeissa. Nuoret ymmärsivät erittäin hyvin, miksi opiskelutekstejä tuotetaan ja minkälaiset odotukset niille asetetaan.

Sen sijaan niistä pelkkää opettajaa varten kirjoitetuista teksteistä edes nykyajan opiskelijat eivät olleet kovin innoissaan…